Mitä, miten, miksi, eihän tälläistä voi...

Tuollainen oli ajatusketjuni, kun Krista Keltasen blogiin menin ihastellakseni kuvia (ah kiitos Krista, kuvat on upeita)... ja hän kertoi minkälaisen sopimuksen Sanoma Magazines Finland oli freelancereilleen lähettänyt. Järkytyin.

Järkytyin niin paljon, että halusin itsekin kirjoittaa tästä varmistaakseni, ettei kukaan anna ks. SMFn sopimuksen allekirjoittaneen kuvaajan kuvata kotiaan, perhettään tms. (niin eihän se sen kuvaajan vika ole, vaan sen sopimuksen). Minun blogiani kun tuskin kukaan ammattivalokuvaaja tai muu freelancer lukee, joten tuskinpa voin vaikuttaa siihen, etteivät he allekirjoita ks. sopimusta... mutta lukijoissa on varmasti niitä jotka tulevaisuudessa olisivat valmiit avaamaan kotinsa toimittajalle ja valokuvaajalle. Niin ja tosiaan meneehän tähän samaan kategoriaan muutkin freelancerit, toimittajat jne. ilmeisesti heidänkin tuottamaansa materiaalia voidaan käyttää, muutenkin kuin siinä oikeassa asiayhteydessä... kuvien kohdalla tämä on kuitenkin konkreettisinta. Haluatko että kotisi tai naamasi päätyy johonkin mainokseen tai vaikka kuvasi lehteen ihan jonkun muun jutun kuvituksena. Kuvateksti "kuvan henkilö ei liity tähän juttuun" ei paljon auta.

Sitten vielä sekin, että kun päästät toimittajan ja kuvaajan kotiisi ilman korvausta... tälläistä kuvaa voitaisiin sitten käyttää mainoksissa tms. mutta kaikki tuotto menisi SMFlle. Sinä et saa korvausta, eikä sitä saa myöskään kuvaaja sen kertakorvauksen lisäksi (jota nyt ei siis voida varsinaisesti sanoa kertakorvaukseksi, koskapa sitä kuvaa voidaan käyttää useamminkin kuin sen kerran). Ja jos haastaisit jonkun oikeuteen kuvasi väärinkäytöstä, haastaisit siitä valokuvaajan, etkä yhtiötä, joka sitä kuvaa on väärinkäyttänyt... sopimuksella kun siirretään myös vastuu tästä freelancerille.

Tämä on tärkeää tietoa myös meille (tai no lähinnä teille, mulle riittää varmaan tämä kerta) mahdollisille kuvauksen kohteille, jos annat ks. SMFn sopimuksen allekirjoittaneen kuvaajan kuvata itseäsi, perhettäsi tai kotiasi, niin sitoudut itsekin tavallaan kyseiseen sopimukseen. Me voimme auttaa freelancereita voittamaan taistelun tälläisiä (kyykyttäviä) sopimuksia vastaan... tuskin mitään lehtiä saadaan kaupaksi ilman valokuvia. Ja valokuvia ei ole, jos valokuvaajat eivät suostu sopimukseen ja luovuta kuviaan sen mukaisesti... tai jos ne valokuvaajat, jotka ks. sopimukseen ovat suostuneet eivät löydä enää kuvattavia, jotka suostuvat kuvattavaksi.

Lisää jos haluat lukea, niin tästä on kirjoittanut paremmin ja pidemmin Krista Keltanen ja Kari Kuukka blogeissaan. Niin ja lehdistä Turun Sanomat ja Markkinointi&Mainonta, ei muut.

Viime helmikuussa

Noin vuosi sitten vietin jännän päivän toimittaja Helena Kujalan ja valokuvaaja Katja Lösösen seurassa ja sen päivän tulokset on nyt nähtävissä pari päivää sitten ilmestyneessä Kodinrakentaja-lehdessä. Muutamia erittäin kauniita kuvia jäi jutusta pois, kun tokikin kuvien määrä on rajallinen... no julkaisenpa tässä niistä muutamia teidän iloksenne ja jutun jatkoksi.

Iloa toisten puolesta

Olin viikonloppuna ystäväni häissä. Ilokseni huomasin, että vaikka emme ehdi tapaamaan niin usein kuin toivoisimme, niin silti aina kun näemme tuntuu kuin sitä aikaa ei olisi välissä ollutkaan. Ystäväni oli niiiin kaunis ja onnellisen näköinen, tuli hyvä mieli heidän puolestaan. Ajellessani kirkkoon oli mitä kaunein valo ja vielä kirkossa istuessakin se valaisi kaiken niin lempeästi. Kirkko oli ihana pikkuinen hirsikirkko, ensimmäisenä silmäni kiinnittivät huomionsa kynttiläkruunuihin ja kauniisiin ikkunoihin. Kiitos ystäväni kun sain olla mukana ja toivottavasti näemme pian uudelleen.



Hyvällä mielellä

Tulppaaneista keltaiset on paremmin säilyneet, mutta onhan nuo raidalliset vähän nuukahteneinakin kauniita. Olen innostunut kokeilemaan kaikenlaisia pikkuaskarteluja, ja niitä varten kannoin tiimarista 12 eriväristä pahvia. Olisin kaivannut vähän ohuempaakin pahvia tai edes erivärisiä papereita, mutta ei oikein ollut valikoimaa... monipakkauksessa oli niin tylsät värit ja kallis hinta, että jäi hyllyyn.

Mutta oikeastaan syy tälle postaukselle löytyy alla olevasta kuvasta. Tein tuollaisia punottuja paperipalloja! Helppoja ja kivoja. No ei kun... meidän savupirtti on ens kuun Kodinrakentaja-lehdessä. Ajattelin kirjoittaa siitä, kun tuo ei ole niinkään sisustuslehti vaan enemmänkin rakentajien ja remontoijien lehti (onhan se Rakennuslehden kanssa samaa puljua)... niin niin se ei varmaan monenkaan blogin lukijan vakiolukemistoon kuulu.

Jutun kirjoitti Helena Kujala ja kuvat otti Katja Lösönen. Juttua varten ei pahemmin stailattu, jos ei sitä lasketa että kauheella hopulla tein tammikuussa yläkerran kamarin remppaa loppuun, niin ja maalasin astiakaappia yöllä, ja että ostin uudet verhot. Vitsit miten kivalta nuo räsymatot näyttää tuossa, ja hitsit miten epäkäytännöllisiä ne on... pitääköhän silti vaihtaa ne takaisin ainakin hetkeksi. Niin no kyllähän Katja kuvia varten asetteli tavaroita kauniimmin. Voi miten tuleekin noista kuvista mieleen se miten inspiroivaa oli katsoa tupaa tavallaan Katjan silmin.

Tulppaanien narsketta

Äänestyspäivän kunniaksi ostin tulppaaneja. Kiitoksia vain Alasen kukkakaupan itsepalvelun, olin parikymmentä minuuttia liian myöhään liikkeellä, ja ehdin jo harmitella, etten saakaan tulppaaneja viikonlopuksi. Ja kun oli ihania tulppaaneja niin jouduin moppaamaan ja kuuraamaan tuvan läpi asti, että passaa yhteen kukkien kanssa. No olipa mukava katsoa tulosiltaa puhtaassa ja tuoksuvassa kodissa. Keltainen tuntuu taas tänä keväänä miellyttävän, ja kyllä sitä näkyy muullakin paljon. Kevään odotukseen mulla kuului myös kulhollinen mansikkabanaanirahkaa, jotenkin se on aina keväällä kun alan tehdä rahkaa pakastimen viimeisistä marjoista. Marjoja etsiessä löysin myös raparperin paloja, että seuraavaksi teen varmaan raparperipiirakkaa.

Mitä teillä näkyy ikkunasta?

Päädystä näkyy omenapuu (ja monesti pikkulintuja) ja taaempana kivinavetta

Keittiön puolelta näkyy naapurit, nuo puskat on jo naapurin puolella.
Tästä ikkunasta voi ihailla kolmea vanhaa ja persoonallista taloa

Pihan puolen ikkunoista näkyy lähinnä pihan toisella puolella oleva luhtiaitta

Enää ei näin liplata

Tälläisiä aallot olivat tapaninpäivänä (no joo piti mennä kyllä tuulen puolelle, Vimpeliin). Nyt järvi on jo jäässä ja lumipeitteinen. Toisella puolella käyvät jo pilkillä, tästä kotirannasta en ole vielä nähnyt kenenkään menevän, enkä itse ainakaan ole vielä hetkeen menossa.

Tänään näkyi aurinko

Alkuun vähän joulun tunnelmaa, en saanut aikaiseksi kuvata mitään ennen kuin viime viikonloppuna  kun aloin kerämään joulua laatikoihin. Ei kai vain inspiroinut, kun lumi ja valo puuttui... no kävin kyllä kuvaamassa tapaninpäivänä uskomattomassa myrskytuulessa Lappajärven aaltoja (pitääpä muistaa muuten laittaa pari kuvaa tännekin niistä).

Oli taas mukava jouluinen tunnelma tuvassa, mutta ah miten keveäksi ja avaraksi tunnelma tulikaan, kun vaihdoin valkoiset verhot takaisin. Niin ja tyynyt vaihdoin ja astiakaapin ilmettäkin kevensin. Muuten nuo "lumipallot" on oikein helppoja ja kivoja tehdä... tarkoitus olis ostaa värillisiä papereita ja tehdä kevään värisiäkin. Ja joo, koirat kyttää aina tuossa sohvan selkänojalla, jos ulkoa kuuluu ääniä, joku on tulossa tai menossa... ja naapurin tiikerin väristä kissaakin tuosta vahditaan.

Lumipalloista tuli mieleen, miten vielä vähän aikaa sitten toivoin kovasti lunta... no nyt sais riittää jo, sitä on ihan riittävästi mulle. Kasat on jo sen verran korkeat, että kolaaminen ei ole enää kivaa hyötyliikuntaa vaan pakkoaskare. Varsinkaan ei tarvis tulla yhtä paljoa lunta kuin viime vuonna... huh huh, ihan riittää pari päivää jolloin kolaa lumet kaks kertaa päivässä.

Tuo valkoinen koiruus tuossa, Dazz, on paljon riistaviettisempi kuin Peco... se on nyt lumen tulon jälkeen innostunut lintujen ruokintapaikan vieressä olevasta myyrän kolosta, kuin myös takapihalla olleesta kiven kolosta, jossa tietävempien mukaan on ollut kärpän piilopaikka. Kauhulla olen odottanut, että löytävätkö hiiret tupaan tänä vuonna... viime vuonna yksi jäi loukkuun (oli niin pieni yksilö, että jäi loukun sisälle... ja pääsi siis jatkamaan elämäänsä, ulkona)... niin siinäkin Dazz on hyvä, se kertoo minulle varmasti, jos jossain päin on hiiriä. Ei se varmaankaan niitä kiinni nappaisi, vaikka sattuisi löytämään (vaikka jyrsijänmetsästäjähän se on rodultaan)... mutta ainakin se kertoo missä niitä on, jos on.

Kuvan reunassa myös yksi joululahjani... punainen Taika-muki, ehdotn lempparini tällä hetkellä, Kiitos äiti!

He hei

He hei, nämäkin on kuvattu meillä. Odotin hetken aikaa, että jos kuvat olis tulleet isompana... mutta näemmä nämä pyörii vain tuossa Cameron-maton sivulla. Voi miten mä ootan tuota kuvien ihanaa valkoista valoa, joka on jo parin kuukauden päästä täällä. Näitä kuvauksia kun muistelen, niin tuli kauhea hinku hakea kimppu tulppaaneja kotiin. Mieleen tulee myös, että noin vuosi sitten aloin vaatimaan astiakaappia tupaan, ja miten maalasin sitä niin touhussa yks ilta/yö, etten meinannut muistaa mennä nukkumaan.



Kuvat: Katja Lösönen

Kuvat: Katja Lösönen



Koirat odottaa kans joulua!