Naapureita välillä käy (ja yhdeltä naapurilta ostin myös valmiiksi pakastettuja tyrnimarjoja, jouluksi ehkä kiisseliä niistä) mikä on oikein mukavaa, mutta paljon harvemmin käy kaupustelijoita. No nyt yksi sellainen oven taakse oli eksynyt pieni paperilappu kourassaan ja jonkinlainen englanninkiele taito löytyi onneksi molemmilta; minulta ja häneltä. Siitä en tiedä oliko tarina totta, mutta kun haluan uskoa ja luottaa ihmisiin niin halusin uskoa, että rahan kerääminen joulukoristeita kauppaamalla oli miehelle oikeasti tärkeää ja että rahat oikeasti menivät pojalleen... No joka tapauksessa tuosta vähän kitschistä koristeesta tulee hyvä mieli, kun ajattelen että autoin sen ostamisella sitä miestä ja perhettään.
Pian voisin kutsua jo loppukokouksen meidän tuvalle, liesituuletin on katolle asti, poistumistietikkaat on asennettu (naapurikunnasta Tiklin ylhäältä avattavat tikkaat murtomieskammoiselle), ei ne paljoa seinästä erotu. Meinas olla vähän haastetta tuon hätäpoistumistien järjestämisessä... Toisessa päässä, jossa on yläkerran asuinhuoneen ikkuna on sen ikkunan alla leveä tuvan ikkuna ja följärit molemmin puolin ikkunoita. Olisi pitänyt laittaa sivuttaisiirtymää varten tangot ja niiltäkin olisi ollut haastetta päästä följärin ohi siirtymään itse tikkaille. No onneksi kävi sekin, että varaston läpi siirrytään enisn toiselle ikkunalle ja siitä tikkaille, tuosta ikkunasta on muutekin helpompi poistua jos tarve tulee, kun aukot ovat vähän isommat, eikä tarvi siirtyä ensin sivuttain.
No ennen loppukokousta pari valaisinta pitäis asentaa porraskäytävään, valaisimet kuitenkin löytyi samanlaiset posliinikantaiset pallot kuin eteisessäkin. Niin ja pesuhuoneeseen tarvis kans, mutta sinne en ole vielä saanut valaisimia hommatuksi. Mutta nehän nyt on enää pientä.
 |
| Eihän paljon huomaa tikkaita? |
 |
| Talon vanhin ikkuna lähikuvassa, vaatis vähän kunnostusta, mutta hienot vääristävät vanhat lasit on tässä säilyneet. |
 |
| Tällä kuvalla ei ole mitään varsinaista funktiota, kunhan kuvasin huurteista ajan ja auringon syömää aitan päätyä. |
4 kommenttia:
Jänskät tikkaat. Tuommoisista en ole tiennytkään. Tuosta viimeisestä kuvasta pidän kovasti. Aivan kuin tosiaan aika, sateet, tuulet ja auringonpaiste olisivat painaneet lämpimän, pehmeän puun pintaan jälkensä :)
Aitan seinä on samanlainen kuin meilläkin: elämää nähnyt.
onpa kätsyt tikkaat,en todellakaan huomannut niitä ekasta kuvasta.äitee kertokin,että kylällä liikkunut kaupustelijoita.heidän tarinat välillä tosia,välillä ei,valitettavasti.mutta eihän tuo nyt maailmaa kaada,ja joulumieli on iloinen asia.kaunis tuo teidän tupa!oikein leppoisaa joulun aikaa!t.satu
Pitää muistaa joskus ottaa kuva kun tikkaat on auki, nehän aukeaa siis seinästä pois päin. Mutta eipä kiiveä ryövärit ikkunasta sisään.
Satu, ajattelinki, että oli se tarina nyt sitten totta tai ei, niin voin kuitenkin itsekseni kuvitella että rahat meni tarpeeseen... ja no sain vähän vastinettakin rahalle ja mies teki jotain rahan eteen. Kerjääjiä en ymmärrä ja harvoin kaupustelijoiltakaan ostan... näin joulun alla on mieli vähän hellempi:).
Lähetä kommentti