Rekous

Iloa toisten puolesta

2012-01-31T23:29:00.001+02:00

Olin viikonloppuna ystäväni häissä. Ilokseni huomasin, että vaikka emme ehdi tapaamaan niin usein kuin toivoisimme, niin silti aina kun näemme tuntuu kuin sitä aikaa ei olisi välissä ollutkaan. Ystäväni oli niiiin kaunis ja onnellisen näköinen, tuli hyvä mieli heidän puolestaan. Ajellessani kirkkoon oli mitä kaunein valo ja vielä kirkossa istuessakin se valaisi kaiken niin lempeästi. Kirkko oli ihana pikkuinen hirsikirkko, ensimmäisenä silmäni kiinnittivät huomionsa kynttiläkruunuihin ja kauniisiin ikkunoihin. Kiitos ystäväni kun sain olla mukana ja toivottavasti näemme pian uudelleen.

Hyvällä mielellä

2012-01-25T23:20:00.000+02:00

Tulppaaneista keltaiset on paremmin säilyneet, mutta onhan nuo raidalliset vähän nuukahteneinakin kauniita. Olen innostunut kokeilemaan kaikenlaisia pikkuaskarteluja, ja niitä varten kannoin tiimarista 12 eriväristä pahvia. Olisin kaivannut vähän ohuempaakin pahvia tai edes erivärisiä papereita, mutta ei oikein ollut valikoimaa... monipakkauksessa oli niin tylsät värit ja kallis hinta, että jäi hyllyyn.

Mutta oikeastaan syy tälle postaukselle löytyy alla olevasta kuvasta. Tein tuollaisia punottuja paperipalloja! Helppoja ja kivoja. No ei kun... meidän savupirtti on ens kuun Kodinrakentaja-lehdessä. Ajattelin kirjoittaa siitä, kun tuo ei ole niinkään sisustuslehti vaan enemmänkin rakentajien ja remontoijien lehti (onhan se Rakennuslehden kanssa samaa puljua)... niin niin se ei varmaan monenkaan blogin lukijan vakiolukemistoon kuulu.

Jutun kirjoitti Helena Kujala ja kuvat otti Katja Lösönen. Juttua varten ei pahemmin stailattu, jos ei sitä lasketa että kauheella hopulla tein tammikuussa yläkerran kamarin remppaa loppuun, niin ja maalasin astiakaappia yöllä, ja että ostin uudet verhot. Vitsit miten kivalta nuo räsymatot näyttää tuossa, ja hitsit miten epäkäytännöllisiä ne on... pitääköhän silti vaihtaa ne takaisin ainakin hetkeksi. Niin no kyllähän Katja kuvia varten asetteli tavaroita kauniimmin. Voi miten tuleekin noista kuvista mieleen se miten inspiroivaa oli katsoa tupaa tavallaan Katjan silmin.

Tulppaanien narsketta

2012-01-22T22:44:00.001+02:00

Äänestyspäivän kunniaksi ostin tulppaaneja. Kiitoksia vain Alasen kukkakaupan itsepalvelun, olin parikymmentä minuuttia liian myöhään liikkeellä, ja ehdin jo harmitella, etten saakaan tulppaaneja viikonlopuksi. Ja kun oli ihania tulppaaneja niin jouduin moppaamaan ja kuuraamaan tuvan läpi asti, että passaa yhteen kukkien kanssa. No olipa mukava katsoa tulosiltaa puhtaassa ja tuoksuvassa kodissa. Keltainen tuntuu taas tänä keväänä miellyttävän, ja kyllä sitä näkyy muullakin paljon. Kevään odotukseen mulla kuului myös kulhollinen mansikkabanaanirahkaa, jotenkin se on aina keväällä kun alan tehdä rahkaa pakastimen viimeisistä marjoista. Marjoja etsiessä löysin myös raparperin paloja, että seuraavaksi teen varmaan raparperipiirakkaa.

Mitä teillä näkyy ikkunasta?

2012-01-15T21:00:00.000+02:00

Päädystä näkyy omenapuu (ja monesti pikkulintuja) ja taaempana kivinavetta

Keittiön puolelta näkyy naapurit, nuo puskat on jo naapurin puolella.
Tästä ikkunasta voi ihailla kolmea vanhaa ja persoonallista taloa

Pihan puolen ikkunoista näkyy lähinnä pihan toisella puolella oleva luhtiaitta

Enää ei näin liplata

2012-01-15T12:00:00.000+02:00

Tälläisiä aallot olivat tapaninpäivänä (no joo piti mennä kyllä tuulen puolelle, Vimpeliin). Nyt järvi on jo jäässä ja lumipeitteinen. Toisella puolella käyvät jo pilkillä, tästä kotirannasta en ole vielä nähnyt kenenkään menevän, enkä itse ainakaan ole vielä hetkeen menossa.

Tänään näkyi aurinko

2012-01-15T00:11:00.000+02:00

Alkuun vähän joulun tunnelmaa, en saanut aikaiseksi kuvata mitään ennen kuin viime viikonloppuna kun aloin kerämään joulua laatikoihin. Ei kai vain inspiroinut, kun lumi ja valo puuttui... no kävin kyllä kuvaamassa tapaninpäivänä uskomattomassa myrskytuulessa Lappajärven aaltoja (pitääpä muistaa muuten laittaa pari kuvaa tännekin niistä).

Oli taas mukava jouluinen tunnelma tuvassa, mutta ah miten keveäksi ja avaraksi tunnelma tulikaan, kun vaihdoin valkoiset verhot takaisin. Niin ja tyynyt vaihdoin ja astiakaapin ilmettäkin kevensin. Muuten nuo "lumipallot" on oikein helppoja ja kivoja tehdä... tarkoitus olis ostaa värillisiä papereita ja tehdä kevään värisiäkin. Ja joo, koirat kyttää aina tuossa sohvan selkänojalla, jos ulkoa kuuluu ääniä, joku on tulossa tai menossa... ja naapurin tiikerin väristä kissaakin tuosta vahditaan.

Lumipalloista tuli mieleen, miten vielä vähän aikaa sitten toivoin kovasti lunta... no nyt sais riittää jo, sitä on ihan riittävästi mulle. Kasat on jo sen verran korkeat, että kolaaminen ei ole enää kivaa hyötyliikuntaa vaan pakkoaskare. Varsinkaan ei tarvis tulla yhtä paljoa lunta kuin viime vuonna... huh huh, ihan riittää pari päivää jolloin kolaa lumet kaks kertaa päivässä.

Tuo valkoinen koiruus tuossa, Dazz, on paljon riistaviettisempi kuin Peco... se on nyt lumen tulon jälkeen innostunut lintujen ruokintapaikan vieressä olevasta myyrän kolosta, kuin myös takapihalla olleesta kiven kolosta, jossa tietävempien mukaan on ollut kärpän piilopaikka. Kauhulla olen odottanut, että löytävätkö hiiret tupaan tänä vuonna... viime vuonna yksi jäi loukkuun (oli niin pieni yksilö, että jäi loukun sisälle... ja pääsi siis jatkamaan elämäänsä, ulkona)... niin siinäkin Dazz on hyvä, se kertoo minulle varmasti, jos jossain päin on hiiriä. Ei se varmaankaan niitä kiinni nappaisi, vaikka sattuisi löytämään (vaikka jyrsijänmetsästäjähän se on rodultaan)... mutta ainakin se kertoo missä niitä on, jos on.

Kuvan reunassa myös yksi joululahjani... punainen Taika-muki, ehdotn lempparini tällä hetkellä, Kiitos äiti!

He hei

2011-12-29T09:45:00.002+02:00

He hei, nämäkin on kuvattu meillä. Odotin hetken aikaa, että jos kuvat olis tulleet isompana... mutta näemmä nämä pyörii vain tuossa Cameron-maton sivulla. Voi miten mä ootan tuota kuvien ihanaa valkoista valoa, joka on jo parin kuukauden päästä täällä. Näitä kuvauksia kun muistelen, niin tuli kauhea hinku hakea kimppu tulppaaneja kotiin. Mieleen tulee myös, että noin vuosi sitten aloin vaatimaan astiakaappia tupaan, ja miten maalasin sitä niin touhussa yks ilta/yö, etten meinannut muistaa mennä nukkumaan.

Kuvat: Katja Lösönen

Koirat odottaa kans joulua!

2011-12-15T22:25:00.002+02:00

Tän hetken lempparijuttuja

2011-12-11T20:44:00.001+02:00

Tämän vuoden joulun lemppari on rouheat kävyt ikkunan välissä, ja jäi niitä muutama noitten mun lempparikynttilöiden kaveriksi (seuraavalla Ikea reissulla ostan pussillisen näitä). Joulutunnelmaa olen muutenkin alkanut tuoda; verhot, muutamia koristeita ja valoja. Niin ja se himmeli.

Ens vuodeksi jos tekis uuden ja isomman.

Meillä ei ole, vielä ainakaan, oikein pistokkeita ulkona ja ulkovalosarjoja pahviloota täynnä... niin siitä sain sitten idean, että noi ylisuuret jääpuikkovalot vois näyttää kivalta sisälläkin, ja niissä riittäis johtoa niin että sen riittää eteisen (tämän hetken) ainoalle pistorasialle asti. Rautalangan kanssa ne taistelin roikkumaan kattolistasta, kauan siihen meni, mutta sain kuin sainkin eteiseenkin jonkun valosarjan.

Pian ehkä jo loppukokous

2011-12-08T23:01:00.001+02:00

Naapureita välillä käy (ja yhdeltä naapurilta ostin myös valmiiksi pakastettuja tyrnimarjoja, jouluksi ehkä kiisseliä niistä) mikä on oikein mukavaa, mutta paljon harvemmin käy kaupustelijoita. No nyt yksi sellainen oven taakse oli eksynyt pieni paperilappu kourassaan ja jonkinlainen englanninkiele taito löytyi onneksi molemmilta; minulta ja häneltä. Siitä en tiedä oliko tarina totta, mutta kun haluan uskoa ja luottaa ihmisiin niin halusin uskoa, että rahan kerääminen joulukoristeita kauppaamalla oli miehelle oikeasti tärkeää ja että rahat oikeasti menivät pojalleen... No joka tapauksessa tuosta vähän kitschistä koristeesta tulee hyvä mieli, kun ajattelen että autoin sen ostamisella sitä miestä ja perhettään.

Pian voisin kutsua jo loppukokouksen meidän tuvalle, liesituuletin on katolle asti, poistumistietikkaat on asennettu (naapurikunnasta Tiklin ylhäältä avattavat tikkaat murtomieskammoiselle), ei ne paljoa seinästä erotu. Meinas olla vähän haastetta tuon hätäpoistumistien järjestämisessä... Toisessa päässä, jossa on yläkerran asuinhuoneen ikkuna on sen ikkunan alla leveä tuvan ikkuna ja följärit molemmin puolin ikkunoita. Olisi pitänyt laittaa sivuttaisiirtymää varten tangot ja niiltäkin olisi ollut haastetta päästä följärin ohi siirtymään itse tikkaille. No onneksi kävi sekin, että varaston läpi siirrytään enisn toiselle ikkunalle ja siitä tikkaille, tuosta ikkunasta on muutekin helpompi poistua jos tarve tulee, kun aukot ovat vähän isommat, eikä tarvi siirtyä ensin sivuttain.

No ennen loppukokousta pari valaisinta pitäis asentaa porraskäytävään, valaisimet kuitenkin löytyi samanlaiset posliinikantaiset pallot kuin eteisessäkin. Niin ja pesuhuoneeseen tarvis kans, mutta sinne en ole vielä saanut valaisimia hommatuksi. Mutta nehän nyt on enää pientä.

Eihän paljon huomaa tikkaita?

Talon vanhin ikkuna lähikuvassa, vaatis vähän kunnostusta, mutta hienot vääristävät vanhat lasit on tässä säilyneet.

Tällä kuvalla ei ole mitään varsinaista funktiota, kunhan kuvasin huurteista ajan ja auringon syömää aitan päätyä.

Tunnustus

2011-12-08T21:33:00.001+02:00

Jäi tämä tunnustukseen vastaaminen, no nyt yhtäkkiä taas asian muistin... Eli tässä tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään se sitten eteenpäin viidelle ystävälle. Kiitos vain Ylätaloon.

1. Lempiruoka: Nautin viime kesänä suunnattomasti kun söin uusia perunoita tillin kanssa, tai kun tein hirvenjauhelihakeittoa, jossa oli runsaasti porkkanoita... ruuat ei ehkä itsessään olleet mitään kulinaristia ilotulituksia... mutta olin itse kasvattanut kaiken! (tai no hirven jauheliha "löytyi pakkasesta", mutta sekin on taatusti onnellista Halsualla kasvanutta luomuhirveä). Tykkään riistaruuista, kalasta... niihinkin liittyy erottamattomasti se miten ne on pöytään päätyneet, esim. talvella pilkillä saadut ahvenet on oikein hyviä (ja on muuten slowfoodia ->kalasta-perkaa-paista-perkaa-syö hitaasti ja varovasti).

2. Lempimakeiseni: Suklaa ja salmiakki on ykkösiä. Tällä hetkellä tykkään Lidlin keskitummasta- ja maitosuklaasta tosi paljon. Itsenäisyyspäivän kunniaksi korkkasin kesästä asti kaapissa odottaneen kuoharin ja nautin sen suklaan ja linnajuhlien seurassa... kun pullo oli noin kauan säästynyt, niin pitähän se avata jonkun juhlan kunniaksi, ja mikäs olis sen hienompaa kuin Suomen itsenäisyyden (ja vapaapäivän) kunniaksi sitä maistella. Suklaa sopi kaveriksi muuten oikein kivasti.

3. Lempiluettavani: Perinnerakentamisesta luen, kuten blogejakin paaaljon. Dekkarit on olleet viime vuosina kovassa kulutuksessa, näistä Seppo Jokinen, Reijo Mäki ja Matti Rönkä ykkösinä... Olen myös hurahtanut Stephen Kingin maailmaan jo nuorena, sieltä ehdottomana ykkösenä Musta torni-sarja. Niin ja Harry Pottereita rakastan myös, nyt olen kaks ja puoli kertaa lukenut sen sarjan. Tutut voi vahvistaa... luen tosi paljon, mulle tulee paljon lehtiä, kylässäkin pitää aina mielenkiintoisimmat lukea... Välillä helpottaa ja ehdin tehdä muutakin, ja välillä taas uppoidun niin etten ajattele kuin että koska pääsen jatkamaan lukemista.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ennen ompelin ja maalasin, nyt on ehkä enemmän askartelu, perinnekäsitöiden opettelu ja vanhojen huonekalujen kunnostus/tuunaus menossa.

5. Lempielokuva: Hellä paikka löytyy ehdottomasti Pixarin animaatioleffoille ja toisaalta suomalaisille leffoille (esim. Härmä-leffaa odotan jo kovasti)... ja sit sellaiset leffat, joita jää miettimään jälkeenpäin, että miten se nyt meni tai mitä silläkin tarkoitettiin.

Näissä haasteissa on aina vaikeinta jakaa niitä eteenpäin, ei sen takia ettenkö tietäisi minne, vaan sen takia että minkä otan perusteeksi tällä kertaa...

No ainakin on mahtavaa seurata Titen matkaa kaupungista maalle, ja kun itsekin asun maalla sellaisella paikkakunnalla, josta en ole kotoisin. Titte kirjoittaa vielä niin hauskasti että hänen bloginsa lukeminen piristää aina, kun tunnelmaan pääsee lukijakin sisään.

http://vanhantalonkorjaaminen.blogspot.com/

Toinen blogi, jonka päivitykset säästään viimeiseksi on Hennan blogi asumisesta ja remontoinnista Korson asemalla. On mahtava lukea kun Henna miettii remontin kinkkisiä kohtia blogissaan ja sitten kertoo onnistumisista, ja Hennakin kirjoittaa siten että tapahtumiin pääsee lukijakin mukaan. Värit myös piristää tässä blogissa.

http://korsonasema.blogspot.com/

Ja jos asemilla jatketaan niin Varpasen asemalla on kans tekemisen meininki, hienoja oivalluksia remontissa ja upeita kuvia.

http://varpanen.blogspot.com/

Sitten esittelen yhden ehtymättömän inspiraationlähteen... Marialla on aina uusia ideoita, yksinkertaisen kauniita, mutta sellaisia mitä itse ei ole tullut ajatelleeksi. Nytkin ihanaa vähän rouheaa joulumeininkiä.

http://diagnoosisisustusmania.blogspot.com/

Tämä blogi saa minut jostain syystä haaveilemaan keskusta-asunnosta vanhassa kivitalossa. Virtuaalimatkustus ulkomaillekin onnistuu minulle, joka matkailen lähinnä kotimaassa. Niin ja hienoja tuokiokuvia.

http://villainkeri.blogspot.com/

Himmelit tekoon

2011-11-25T15:49:00.000+02:00

Vinks vink... vielä ehdit kovastikin tehdä himmelin. Peruskuutio on helppo tehdä, kuutioita vain sitten tarpeeksi isompia, keskikoisia ja pieniä ja jonkun mallin tai oman mielen mukaan yhdistelee. Tiimarista saa ostaa tosi vaaleita olkia, mitä minä käytin viime vuonna (jotain riisin varsia ne on), jos kotimaiset rukiin- tai ohran oljet jäi keräämättä. Olkia vain liotetaan kuumassa vedessä, niin että pehmenevät sen verran, etteivät halkea saksilla leikatessa. Kannattaa muuten laskea miten paljon tarvitset minkäkin pituisia olkia ja leikata kaikki kerralla, että saavat kuivaa vähän ennen kuin alat pujottelemaan. Pujotteluun jotain vähän ompelulankaa pehmeämpää, ettei lanka halkaise olkia kun teet solmuja... tai sitten olet vain varovainen solmuja tehdessä. Kuutiot kannattaa kiinnittää toisiinsa vähän höllemmin, kuin mitä minä tein, että pääsevät pyörimään ilmavirrassa paremmin. Niin ja kuvassa alin tähti on hieman muunneltu peruskuutio.

Linkistä löydät ohjeen peruskuution tekoon
http://rekous.blogspot.com/2010/12/napertelya.html

Jokohan pian kehtais nuo suloiset jouluverhot laittaa ikkunoihin?

Tälläistä oli viime vuonna, fiilistellääs hieman. Tänä vuonna paljon samaa ehkä ja jotain uuttakin, ainakin eri järjestys tuvassa on. Hyasintteja huomasin haikailevani jo nyt, ehkä niitä voisi jo jostain löytyäkin?

Kunhan bongasin

2011-11-06T20:44:00.001+02:00

Siinä ajellessa tuli vastaan muutakin kuin hyytävän kauniita hiekkarantoja... Kärnässä oli tälläisen talon puskiin viritetty Myynnissä-mainoslakana.

Katossa oli osin uudehkoa huopaa, osin oli huonommassa kunnossa, mutta kuitenkin näytti reiättömältä. Ainakin päätyseinä oli suorassa, ikkunat ja ovet paikoillaan. Sijainti Kärnänsaaressa, noin 4 km keskustasta hiekkatien varressa (lyhyt kuitenkin asfaltoidulle tielle), toiselta puolelta kaunis näkymä järvelle ja toiselta puolelta kaunis näkymä pelloille.

Sijainti esitetty punaisella pisteellä (Ahvenniementie alkupäässä), keskusta A-merkin ympärillä

Kunnosta en osaa tarkemmin sano, kun silmäilin taloa vain autosta kameran linssin läpi lähinnä. Selväähän toki on niinkuin kuvista kuka tahansa näkee, että ihan pienellä pintaremontilla tuon talon kanssa ei selviäisi... mutta on se mielestäni (näin tarkemmin tutkimatta siis) kuitenkin sellaisessa kunnossa, että siitä on vielä hyvät mahdollisuudet kunnostaa koti tai vaikka sitten kesäkoti. Vielä kun saisi neuvoteltua itselleen maata niin paljon, että saisi edes vähän omaa rantaa. Oman rannan kanssa tuossa on jo niin paljon hyviä juttuja, että sellaisten, jotka ovat läpiremontoitavaa taloa harkinneet täältäpäin, niin aivan ehdottomasti käykää tsekkaamassa tämä talo. Numerokin löytyi puskan lakanasta, mutta en julkista sitä täällä kun en ole lupaa kysynyt... kuitenkin kun tämä nyt on kerran myynnissä, niin ajattelisin, että voin sen numeron kertoa vaikkapa sähköpostilla kiinnostuneille.

Ei kovin vilkas liikenteinen hiekkatie (toinen lähinaapuri kuvassa myös)

Näkymä hiekkatien yli pelloille

Talo näkyy "mantereelta" (toinen lähinaapureista)

Enää ei tee mieli uimaan

2011-11-06T20:02:00.000+02:00

Aina välillä sitä unohtaa miten kauniissa paikassa sitä asuukaan... varsinkin näin syksyn harmaassa hämärässä pitää oikein katsoa tarkemmin että sen kauneuden löytää. Järven kuvaaminen on aina takuuvarma valinta, se on kaunis aina. Nytkin vaikka se näyttää kamalan hyiseltä ja tuuli puhaltaa kylmästi.

Vihreää

2011-11-02T23:04:00.000+02:00

Piti munkin ostaa sit noi tiimarin salkut, olivat niin suloisia etten pystynyt vastustamaan. Salkkuihin sujahti kivasti osa tuossa lipaston päällä seilaavista tavaroista. Niin ja lisäksihän ne sopii kivasti yhteen dinon ja aikoinani (lukiossa) maalaamani unihevonen-taulun kanssa, eikös makkarissa saa ollakin vähän suloista ja unista?

Henna Koti asemalla-blogissa pohdiskeli vihreän sävyjä ja sen takia laitan nyt pari kuvaa etiesestäkin, missä näkyis lattian väri mahdollisimman oikein. On muuten tooodella vaikeaa saada tässä hämärässä vihreälle oikea sävy valokuvaan... no saipas okein kunnolla harjoitella photoscapen käyttöä, kun hain oikeaa vihreän sävyä (niin ja toki eri näytöillä nuo näkyy vielä vähän eri tavalla). Eli Hennalle tiedoksi, ylemmissä kuvissa on makkarin seinissä purjon sävyistä intoa ja alemmissa kuvissa mintun sävyistä lattiamaalia. Purjo on harmaampi/sinisempi ja minttu paremminkin tuommoinen karkkivihreä

Kulttuuria

2011-10-31T19:32:00.081+02:00

Perjantaina keksin, että lähdetäänpäs teatteriin Tampereelle, noudin liput R-kiskalta ja varasin huoneen Ompusta myöhään perjantaina. Lauantaina lähdettiin puolen päivän kauniissa valossa matkaan ja ekalta taukopaikalta saikin kauniita kuvia useita.

Saa heittää arvauksia kuvauspaikasta, paikallisille ja ohikulkijoille varmasti monelle tuttu paikka.

Tampereella ei paljon ehditty kiertelemäänkään, kun piti jo suunnista teatterille... onneksi kaukaa viisaana valitsin sen Ompun joka sijaitsi toisella puolella Hämeenpuistoa kuin TTT. Näytelmä ei ollut mikään korkeakulttuuripläjäys, vaan ehtaa huumoria; Juoppohullun päiväkirja siis. Tosin odotin siltä vissiin vähän liikaa, kirjojen parissa kippurassa räkättäneenä, ja näytelmä olikin pieni pettymys. Mukavaa oli kuitenkin käydä pitkästä aikaa teatterissa, ja varsinkin vanhalla päänäyttömöllä, jossa on hieno kokemus käydä jo pelkästään vessassakin (ne lilliputtiovet <3). Mukavaa meillä kuitenkin oli ja Ompusta lyhyt matka kaikkialle... muutamia kuviakin muistin näpsiä.

Aika tavanomaisia kuvauskohteita, mutta näistä minä itse muistan Tampereen (no aika vähän siellä olen muualla kierrellytkään, jos ei Särkänniemeä lasketa). Muistoihin saa tämän reissuun jälkeen lisätä myös älyttömän suloisen minikokoisen ehdan nakkikiskan, herkkulenkki maistui yömyöhään.

Pitkästä aikaa

2011-10-26T20:39:00.001+03:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua, kun ei ole tullut mitään erityisempää tehtyäkään, tai nyt innostuin kirjoittamaan kun alkaa eteisen viimeinenkin nurkka kaunistua ja saunassa (tai mikä lie tila siitä nyt sit loppuviimein tuleekaan) on aloitettu lattiaremppa. Tykkään kyllä syksystä, mutta jotenkin silloin aikaa menee vain oleilussa. Kuviakin varten pitäis siivota... no pari nurkkaa kuvasin kun oli niin ihana valo eilen. Sitäkään valo en olisi nähnyt, ellen olisi flunssassa kotona, että jotain hyvä siis flunssakin. Taidan seuraavksi palata takaisin viltin alle lukemaan joululehtiä... pikku hiljaa alkaa siis jouluinnostus nousta täälläkin. Pimeän torjuntaan sytytin ikkunaan tähtivalot ja pöydille kynttilöitä. Vielä kun jaksais takkaan viritellä tulet.

Saunaan tulee lattialämmitys niinkuin pesuhuoneessakin on ja väliaikaispatterin väliaikaisuus loppuu. Sauna on kokonaan kuistin puolella ja betonilaatalla, ja nyt lattiaan vain lisätään lämmitysputket, valetaan pari senttiä ja laatoitetaan (mistä se vain tuli, onhan tuossakin hommaa ihan riittävästi). Ei siis siellä ryhdytä availemaan lattiaa sen kummenmin, kun pesuhuoneen perusteella tiedetään että rakenne on ihan ok. Pesuhuoneessa purettiin vain päällimmäinen valu sen takia että se oli kiinni hirsiseinissä ja että saatiin tehtyä tuuletusrako koko pesuhuoneen ympäri, kun se pesuhuone nyt on siellä hirsikehikon sisäpuolella. Onneksi sauna on nyt siellä kuistin puolella niin päästään vähemmällä rakenteiden kanssa. Ei ole vieläkään päätetty jääkö tuo sauna käyttöön (ihan hyvä on ollut kolme kertaa siellä saunoa)... mutta toisaalta kun se nyt on siinä ja pihasaunaa, jos tuleekaan, niin ei tule ainakaan pitkiin aikoihin. Kodinhoitohuonetta ja liinavaatteiden säilitystilaa kyllä ehkä kaivattais enemmän ja siihen tuo tila kävis hyvin, mutta katsotaan nyt miten tehdään... kodinhoitohuoneen tekeminen tuosta on kuitenkin isompi (ja kalliimpi) homma. No tuli sitten mitä tuli niin lattia olis samanlainen molemmissa tapauksissa, niin aloitetaan siitä ja mietitään sitten myöhemmin lisää.

Tuulikaappi oli jostain syystä jäänyt vähän vähälle huomiolle, ja siellä näkyi vielä entisen mummon lempiväri... seinät oli siis vaaleanpunaista lastulevyä ja uusi seinä pohjamaalattua helmiponttipaneelia. Ei kovin kivannäköinen siis. No onneksi löytyi jostain inspiraatiota naputella vielä yhdelle seinälle helmipontit ja maalata koko kömmeli pariin kertaan pihin harmaalla (samaa jämämaaleista itse sekoitettua harmaata kuin yläkerran kamarissa), nyt se odottaa vielä muutamia listoja, niiden maalausta ja mahdollisesti jotain hyllyjä tms. yhdelle seinälle. Ihan kiva se on jo nyt, oven vihreys tulee kauniisti esille ja syksyinen sininen valo näyttää kauniilta harmailla seinillä.

Eipä täällä sen erikoisempia, pihakeinu pitäis raijjata aittaan ja kaivaa daaliat ja kaverit mullasta pahvilaatikkoon. Joutsenia on näkynyt muutamia, mutta vielä eivät ole kerääntyneet järvelle kuten viime vuonna kun odottivat sopivaa muuttohetkeä, siispä joutsenmobile killuu vielä keittiössä. Kun nostan sen pois niin vaihdan sen tilalle ensimmäisen jouluisen asian; himmelin. Himmeli roikkuu vielä yläkerrassa. Kuva sieltä ja pari kuvaa portaikostakin.

Suolla tavataan

2011-10-05T16:59:00.000+03:00

Markon kautta olen alkanut arvostaa luontoa; sen monimuotoisuutta ja paikkoja joissa ihmisen jälki ei näy... siksi tulenkin aina vähän surulliseksi kun näen uuden metsäojan, aukoksi hakatun metsän tai syvät moton urat siinä missä pitäisi olla puolukkamätäs. Suot kärsii mielestäni vähän arvostuksen puutteesta, ihan suotta... suolla on paljon näkemistä ja luonnontilaisia soita pitäisikin varjella, niitä kun ei ihan totta enää ole niin paljon kuin on totuttu ehkä ajettelemaan.

Siksi olinkin iloinen tästä uutisesta Ilkassa Sadesyksy auttaa ennallistajia, missä kerrotaan kuinka Kokkolan Kotkanevalla on ryhdytty ojitetun suon ennallastamistoimenpiteisiin, jihuu ja hurraa. Lainaus tekstistä kertoo, miten tärkeästä asiasta oikeasti tässä puhutaankaan "Toinen mahdollisuus olisi ollut jättää ojikko ennalleen. Silloin suo palaisi vähitellen sadan vuoden kuluessa.". Keski-Pohjanmaata on sanottu aikoinaan Suo-Suomeksi, mutta nykyisellään ojitettujen soiden ja turvesoiden määrä on niin suuri mielestäni, että nimitys ei kyllä enää istu... mutta ehkäpä kymmenien vuosien päästä soita on jo ennallistettu sen verran, että suon löytää (huom. oikean aavan suon, ei sellaista rämeikköä) tavallinenkin tallaaja ja näkee siellä vaikkapa sen tavin ihan livenä. Tuohon sadan vuoden aikajanaan suhteutettuna on ikävää, kun ojitetaan sellaisia aikoinaan n. 50 vuotta sitten ojitettuja soita... sehän olisi ollut jo puolivälissä matkalla takaisin suoksi.

Kun nykyään edes saataisin se pidettyä, että ne harvat vielä luonnontilaiset suot jätettäisiin rauhaan kaikilta toimenpiteiltä ja pitkään koskemattomat suot saisivat rauhassa palautua, sekään ei tunnu aina oleva niin varma asia. Ja muuten, saattaapa olla että Kokkolankin alueella ojitetaan uudelleen kauan sitten ojitettuja soita... ja toisella alueella sitten ennallistetaan.

Tässä vielä samasta aiheesta kolumni.

Ja toinen mielenkiintoinen uutinen metsäpuroista.

Sisäänkäynnin parannuksia

2011-09-28T22:48:00.001+03:00

Maalasin tuossa joku aika sitten ulko-oveen koristeet, alkuperin piti tulla vain tummempaa vihreää (oma pigmenttisekoitus), mutta ostin kesällä muita tarkoituksia varten tähkän keltaista... ja sain villin idean laittaa sitä oveenkin ihan vain vähäsen edes. Mulla kun on joku ihme keltaisen fanituskausi meneillään. Keltaista tuli siis tuohon peilin reunukseen ja sen takia se erottuu sivusta enemmän kuin suoraan edestä, tuo kivaa vaihtelua oveen. Samalla tuli sitten sudittua venetervalla tuo ulkoporras, tuli aika kivan tummanruskea... puunsyyt erottuu kauniisti ja porras sulautuu paikkaansa nätisti.

Ennen kuvaa olikin vaikea löytää, ovi oli niin ruma, ettei sitä tullut kuvailtua... mutta yhden kuvan löysin siitä vaiheesta, kun alettiin purkamaan panelointia. On se ehkä vähän kivempi nyt.

Takassa jo tulet iltaisin

2011-09-17T12:17:00.002+03:00

Syksyllä voi löytää mitä kauniimpia asioita, kuten tuo syksyinen apilanlehti... en ole ennen huomannutkaan (tai en ainakaan muista), että apilat saa syksyisen värin. Tosin näitä oli vain yhdessä kohtaa, että syy voi olla joku muukin, kuten vaikkapa vanhojen pattereiden hauta (niitä on löytynyt). Toinen mitä voi löytää on vaikkapa mukavien naapurien varastosta piiiitkän patakaapin. Kaunis kaappi oli löytynyt vintiltä ja kun sille ei ollut paikkaa löytynyt, niin sitä tarjottiin minulle... miten mukavaa. Maitokärryillä se kärrättiin ensin tuohon aitan eteen ja kiertelin monta päivää pitkin tupaa, että minne saisin tuon mahtumaan. No paikkaa ei ikävä kyllä (vielä) löytynyt, kun pituutta on kuitenki se 2,8 metriä... niinpä penkki sai siirtyä aittaan säilöön siksi aikaa kun sille paikka löytyy. Vähän vanhaa lautaa pitäis varastoista kaivella, että sais päällisen paikattua ja pohjastakin puuttui pari lautaa ja paikkauksien takia joutuis sen varmaan maalaamaankin, tai ainakin kannen. Pahoittelen illan pimeydessä otettuja kuvia.. siitä ei näy miten mahtavan hyvässä kunnossa penkki on (puuttuvia osia jos ei lasketa), ei ole pehmeitä kohtia ja kaikki jalat on ehjät jne. kaikenkaikkiaan siis upea löytö. Pitäisköhän kuskata sohva ulos ja tuo tilalle, eipä tulisi ainakaan katsottua liikaa telkkaria sen jälkeen? Mutta kiiiiitos penkistä, se on upea ja kyllä se vielä saa arvoisensa paikan.

Syksyn rauhallinen harmaa valo kiehtoo minua kovasti ja se sai kuvaamaan nämäkin kuvat, tämän vuoden viimenen orvokki ja rähnäisen navetan pääty...

Pieniä remonttitöitäkin on valmistunut, kuten uusi porras ulko-oven eteen kun vanha ei olisi ensi talvea enää varmaan kestänyt. Uusi porrasaskelma tehtiin trukkilavoja hyväksi käyttäen, ja reunaan löytyi puuhuoneesta kaunista ennen meidän aikoja talosta purettuja helmiponttilautoja, tervata mun on se pitänyt, mutta tiiä ehtiikö enää tänä syksynä... kuivaiskohan se ollenkaan? Ovikin kaipaa edelleen koristeiden maalausta, jospa saisin siihen ryhdyttyä tänään... Vanhan portaan ongelmista oppineena kaivettiin ensin kuoppa ja sinne routalevyt ja puhdasta hiekkaa päälle ja siihen vielä tiilet väliin. Alkuperäisenä ideana oli tehdä ovea leveämpi askelma, mutta kun haluttiin käyttää jämäpuuta, niin lopputulos poikkeaa suunnitelmasta... mutta tykkään siitä kuitenkin tosi paljon. Nyt mahtuu ovestakin kulkemaan nätimmin kun on tilaa avata ovi. Jonkun kauniimman ovimaton olen ajatellut ostaa, kunhan se vastaan tulee.

Omenoita on kerätty ja syöty ja ystäville annettu... nyt omenat on parhaimmillaan ja ihanaa kun ovat syyslajiketta, niin nyt keräämäni ovat vapaita asukeista ja pilkuista. Aiemmin kypsyneet eivät olleet näin hyviä ja lämpöisillä ilmoilla oli tosi paljon huonoja omenoita... mutta nyt ah, miten hyviä. Dazkin tykkää kuten kuvasta huomaa. Ja ei, en ole haravoinut... leikkurilla vain lehdet silpuksi, niin kasvaa nurtsi kauniisti ens vuonna, tai no keväällä voi pahimpia vähän haravoida. Niin mutta tosiaam haravalla koukin kukkapenkkiin pudonneita omenoita. Maahan pudonneista omenista tuli mieleen eilisammun fasaanikukko omenoita nokkimassa... onneksi koirat ei otusta tajunneet tai noteeranneet. Sitruunakeltainen daalia ei suostunut omaa väriää hämärässä kameralle paljastamaan...

Lisäys vielä... varmin syksyn merkki taitaa olla oikutteleva kiertovesipumppu. Kerkesin jo varata putkimiehen vaihtamaan sen, kun se sitten illalla päätti taas ruveta pyörimään. Nyt sit mietin, että uskaltaako siihen luottaa vai pitääkö vaihtaa kuitenkin, vaikka just nyt toimiikin... pari iltaa se ei pyörinyt, niin herättelin takkaa sitten kesäunilta, ihan vähän vain savua haistelin, eli meni ihan hyvin siis.

Satumetsässä menninkäisten vieraana

2011-09-01T20:25:00.000+03:00

Kierreltiin kameroiden kanssa Halsuan metsissä, kyllä siinä oikein huomasi, että miten paljon noita metsäatuoteitä oikein onkaan, luulis että vähempikin riittäis. Ajettiin vähän vanhempaa tietä, mutta siitä lähti monta uudehkoa haaraa... jokaisen tien kohdalla katoaa uskomattoman leveästi metsänpohjaa. Halsualla on luolikkoja*, jotka olisivat mielestäni ehdottomasti kallisarvoisia ja suojelemisen ja ylpeyden kohde (kuvia yläpuolella), mutta kun paikalla kävi niin paremminkin voitais noiden suhteen toimia.

* "Töppösen luolikko, Halsua. Jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta sitten muodostunut noin 750 hehtaarin suuruinen kivikkoalue Kanniston ja Ylikylän välisellä alueella, joka on erikoisuudessaan ja laajuudessaan näkemisen arvoinen."

Olisko tämä nyt eräänlainen tilataideteos?

"Satumetsä" oli meidän matkan ykköskohde, viimeksi jäi kamera kotiin, mutta nyt räpsin senkin edestä. Tämä metsä on yhdellä Markon isän metsäpalstoista ja harvinainen siitä, ettei tuolla ole tehty niitä "metsänhoidollisia" toimenpiteitä (onneksi!) piiitkään aikaan. Kaatuneet puut ovat saaneet sammaloitua maassa ja jokapuolella oli kääpiä, naavaa, sammaleisia kiviä, monenmoisia kasveja mitä talousmetsistä löydy.

Tästä kuvasta näet miten satumetsä loppuu ja alkaa vajaamittaisten koivujen taimikko

Ja tämä tunnelma, välittyykö se teille netin yli? Juurikin näillä kohdin metsässä oli sellainen kohta, että autojen ja metsätyökoneiden ja kaiken ylimääräisen äänet katosivat, puhuttuakin tuli kuiskaamalla, ettei menninkäiset häiriintyisi... pientä rapinaa kuului välillä ja oli hauska ajatella, että metsämyyrän sijaan siellä keijukaiset kurkkii piiloistaan meitä. Harmillisen pieni aluehan tuo metsäpala on, mutta on kuitenkin... ja luotto on siihen, että siellä se säilyykin.

Tämä on eri paikasta kuin muut kuvat... eikö vain huomaakin? Ei ne metsätkään ole kaikki samanlaisia väreiltään ja tunnelmaltaan. Muissa kuvissa on vallalla kuuset ja tässä männyt ja lehtipuut.

Tälläiselle metsiä kulkemattomalla tuolla liikkuminen oli aika... tai no oikeasti tosi haasteellista, mutta kaiken vaivan arvoista. Kierroksen jälkeen eväät maistuivat tosi hyvälle, mitä nyt hirvikärpäsien nyppiminen vähän häiritsi eväshetkeä.

Ja loppuun vähän väri-iloa muiden pihoilta, omalla pihalla kun ei gladiolusten lisäksi kuki kuin varjoisassa paikassa olevat kultapallot ja syysleimut.

2011-08-28T23:34:00.029+03:00

Ehti ne gladioluksetkin kukkaan, vaikka vähän epäilinkin, vaalenpunainen on sama kuin viime vuonna ja keltaiset uusia. Viimevuotinen keltainen daaliakin on tehnyt nuppuja, mutta katsotaan nyt aukeaako vai iskeekö kylmyys ja sateet ensin... Molempien varret jäi tänä vuonna matalammiksi, kai se johtuu siitä että istutus oli vähän myöhässä, no ehkä ne pysyy nyt paremmin pystyssä.

Taivaalla oli äsken taas aikamoiset värikarkelot ja ilma oli ihanan raikas; vähän viileä, tuulinen ja jotenkin rauhallisen syksyinen. Päässä pyörii koko ajan tuhansia ajatuksia, mutta noiden värien katsominen sai sen suhinan hetkeksi hiljenemään ja kuulin vain tuulen heittelemien lehtien äänen.

Itse viljellyt porkkanat maistuu hyviltä

2011-08-15T20:54:00.012+03:00

Täällä on nyt olleet ajatukset vähän muissa asioissa, kasvimaallakin on rikkaruohot saaneet rehottaa ihan keskenään... no koiran (nuorempi koira vain ymmärtää näiden herkkujen päälle) kanssa käydään kyllä välillä herneitä ja porkkanoita syömässä, salaattiakin olis tosi hyvin, mutta kun jonkun pitäis jaksaa niistä tehdä sitä salaattia. Eikä ole oikein intoa tehdä nyt oikeastaan yhtään mitään... luenkin vain viltin alla kirjoja kaikki illat. Onko muuten teillä jo viileä? Viime viikolla oli jo pakko käydä säätelemässä patterien termostaatteja, että vesi lähti kiertämään, ja kun aamulla katoin niin yöllä maasta oli lämpöä siirretty pattereihin. On muuten taas ihanaa herätä paksun peiton (toisaalta oli niiiin kiva vain jäädä sinne) alta viileässä makkarissa ja kävellä siitä paljain jaloin pesuhuoneeseen (virkistää), jossa on aina mukavan lämmin (muusta kierrosta erillään olevan) lattialämmityksen ansiosta. No tällä viikolla ehkä saadaan vähän lämpöä vielä ennen syksyä, sunnuntainakin oli tosi ihana ilma kierrellä Isonkyrön 1700-luvun markkinoita. Noilla markkinoilla oli oikein kiva leppoisa tunnelma, niin hienoja käsitöitä ja veikeitä alpakoita. Ja Isonkyrön kirkko on aivan upea.

Ei ne kännykkäkameratkaan ihan surkeita enää ole;)

Tuoksuu kyllä jo tosi syksyiseltä ja illalla on ihan oikeasti jo hämärää. Olen onneksi niin syksyihminen, että nautin näistä sateisista harmaista päivistä, sateen ropina rauhoittaa kivasti. Ja kesääkin on riittävästi nyt sisällä, kun kultapallon kukat keräsin sisälle kaatuneista varsista. Tosi kauan ovat jo pysyneet kauniina maljakossa. Seuraavaksi varmaan haen pari pihlajan oksaa, marjoissa alkaa olla jo oikein kaunis väri. Marjoja on paljon, kumpaan uskotte siihen, että se ennustaa vähän lunta vai paljon lunta? Molempiin suuntiin kun on omat sanontansa, mulle tutumpi on se ettei pihlaja kahta taakkaa kanna... mites se toinen menikään?

Ja voittajat ovat...

2011-07-28T21:57:00.000+03:00

Niin enpäs ehtinytkään sitten viimeisenä lomapäivänä arpoa, mutta korjataan tilanne nyt... mukavasti tuli osallistujia ja sain tietää näkymättömämmistäkin lukijoista taas, mikä on aina mukavaa. Taitaa tämän postauksen jälkeen taas olla vähän aikaa hiljaista, kun on niin kaikenlaista tekeillä ja mielessä pyörimässä. Mutta niistä kerron, kun sen aika on.
Laiskuuksissani arvoin tällä kertaa satunnaislukugeneraattorilla, vaikka se onkin tylsä tapa...
mutta joka tapauksessa arpa suosi Upeaa rojua -kirjan osalta Marja-Leenaa ja Uusi ilme kotiin -kirja lähtee ahlelle, onnitteluni! Ottakaa yhteyttä sähköpostilla (löytyy profiilin kautta), niin pistän nuo lähdölle.

Kesäarvonta

2011-07-13T20:58:00.001+03:00

Kävi niin, että kun yritin luopua lehtien hamstraamisesta niin... liityin kirjakerhoon. No päätin, että kun alkaa kirjat peruuntumaan ja lehtiä tulemaan taas, niin eroan sitten, mutta nyt mennään näin. Muutamia pakkosaada-kirjoja olenkin jo bongaillut ja tilasinkin muutaman (Talotohtori, Perinnemestarin jen.) ja tilailen niitä lisää tässä sitten ajan kanssa. No mutta alkajaisiksihan tuli kolme kirjaa; Keittiötarhan 3 vuoden aikaa (tykkäsin), Uusi ilme kotiin ja Upeaa Rojua. (Ja juu onhan mullakin nyt se Vintagen viemää-kirjakin nyt, ja se onkin aivan ihana.)

Tuo Upeaa rojua-kirja ei ollut kyllä mun juttuni, vaikka niin oletin... hyviä tuunausideoita kyllä niinkuin tuo muka hiekkapuhalletulla lasilla oleva pikkukaappi. Mutta kun melkein joka ohjeessa tehtiin ns. vanhan-näköistä ja koristeltiin numeroilla tai kirjaimilla, niin ei ollut mulle oikein mitään sopivia ohjeita. Varmasti kuitenkin monen muun mielestä oikein kivoja ideoita ja tosi kauniita kuvia, joten siksi tämä arvonta.

Myöskään Uusi ilme kotiin-kirja ei kolahtanut, mutta liittymislahjakirjoista nuo vaikutti kiinnostavimmilta, tämän kyllä kuitenkin luin läpi ja vaikka kuvat onkin aika joko britti- tai amerikkahenkisiä tms. niin kyllä pari ideaa jäi. Tämäkin kirja on sellainen, että joku muu varmasti saa siitä enemmän irti. Monestihan kirjat ja lehdet hetken hyllyssä olon jälkeen löytyy uudelleen ja niistä löytyy kivoja juttuja, mutta olen aika tarkkaan nyt nuo kirjat läpi selannut ja lukenutkin osaksi, niin en usko että löydän jatkossakaan niistä mitään. Aiemminkin olen koittanut ostaa sisustuskirjoja, mutta antanut ne usein eteenpäin... tyylini on kai pelkistetty mutta kuitenkin mummolatyylinen ja näitä harvoin on samassa kirjassa.

Ja kun tämä yhdistetään siihen, että olen harkinnut arvontaa ihan vain hauskuuden takia, niin laitanpa palkinnoksi nyt nuo kirjat niin pääsen niistä eroon samalla, ja arvotaanpas ne erikseen eli kerro kumman kirjan arvontaan osallistut; Upeaa rojua vai Uusi ilme kotiin, yksi arpa/osallistuja. Ja kun viime aikoina on ollut ideat vähissä, niin käytetään tämä samalla hyödyksikin, eli kerro mistä haluisit täältä lukea tai kuvia katsoa. Ja sanotaan vaikka että arvonta on voimassa mun lomani loppuun eli 26.7 asti (ja anonyymit muistaa laittaa ainakin sen nimimerkin).

Lomalla

2011-07-10T18:48:00.000+03:00

Loma alkoi kovin vetisesti, melkein koko lauantain kesti ukkoskuurot ja näin ollen sai luvan kanssa viettää rentouttavaa aikaa sisällä. Sateiden välissä kävin hakemassa jäätelöautolta pakastimen täyteen jäätelöä (ihan totta, yhtään enempää ei olis enää mahtunut) ja kukkasia piristämään pöytää, kun kerran sisällä täytyi olla. Kukkamukinkin (siwasta, oli pakko ostaa kun siellä kerrankin oli jotain kivan kesäistä tarjolla) kaivoin hyllystä tuomaan väriä hämärään. (Kahvikuppi-kuvat on kuulemma so-last-season... sellainen olis siis pakko laittaa, koska nyt on sellainen tunne, että olen itsekin sitä.)

Tänään olen koittanut olla tekemättä mitään, mutta siivota täytyi ikävä kyllä... no sain loputkin uudet matot lattialle. Marko on ollut kohta kaks viikkoa pois, ja no meillä menee useimmat muutkin hommat päinvastoin, eli olen siis jounut siivoamaan sen takia, ettei näytä että olisin elänyt ihan pellossa (niinkuin oikeasti olen). Kovasti mietin mitä kaikkea tulee tehtyä yksin ollessa, mutta pah... mitään en saanut aikaan. No toki vois vedota siihen, että viime viikon loppupuoli (to-su) meni Helsingissä, Sonispheren (ja Slipknotin) takiahan sinne piti mennä ja muuten ika meni töissä (ennen lomaa on aina kiire). Festari oli kuumuudestaan, varjottomuudestaan ja kalliudestaan huolimatta oikein mahtava ja ikimuistoinen, harmillisesti ei ole kuvia tarjota sieltä.

Mutta hyvä reissu se oli siinäkin mielessä, että kyllä taas kirkastui mielessä se, miksi asun täällä missä asun... vaikka oli kaikenlaista kiintoisaa ja bussilla, siis anteeksi dösällä, päästiin kätevästi niitä katsomaan, ei ollut tungosta missään jne. niin en voinut sille mitään että mua alkoi hyvin pian ahdistaa ja vaikka joo tiedän, että Helsingissäkin on eläimiä, niin ainut näkemäni pikkulintu, tavallinen talitintti, sai kyyneleen silmäkulmaan ja ikävän kaihertamaan sydäntä. Ei musta olis enää asumaan kaupungissa, ei edes Seinäjoella, joka on niin tuttu ja vieläkin osaksi kotikaupunki, nyt tiedän että sama tunne tulisi sielläkin mutta pidemmän ajan kuluessa vain. Paluu sunnuntaina meni kovin myöhälle, mutta en vain pystynyt jäämään Seinäjoelle yöksi vaan pakko oli ajaa vielä tunti, että pääsi tänne kotiin ja voi sitä tunnetta. Ihanaa rauhallisuutta ja kotoisaa turvaa... ja ennen kaikkea täydellistä hiljaisuutta. Tänä viikonloppuna olisi ollut Tangomarkkinat, ja olen siellä ollut joka vuosi varmaan kohta kymmenen vuoden ajan. Nyt en jaksanut lähteä, en kaivannut siihen ihmisvilinään vielä.

Kaipaan monia muitakin asioita menneestä ajasta, tälläkin kylällä oli useita leipomokahviloita, kauppoja ja kioskeja... häivähdyksen tästä näin kun suuntasin "ulkomaanmatkalle" 60km päähän ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Kävin siis minäkin Purmon Loppirace-tapahtumassa. Ja se todellakin oli kuin olisi ulkomailla käynyt, yksikseni kun olin en kehdannut suomeksi paljon jutella kun kaikki muut puhui ruotsia (tai oli siellä yksi suomenkielinen pariskunta, teki mieleni sanoa, että hienoa on täällä joku muukin). Lundagårdin pihamaalla oli kiva viihtyisä tunnelma ja siellä ei ihan niin paljon ahdistanut ulkopuolisuuteni, mutta varsinaiset ihmisten pihoissa olleet kirppikset jätin käymättä sen ainoan jälkeen. Kurvasin yhden kirppiksen pihaan iloisella mielellä siitä, että löysin perille ja hymyillen kävelin pöytiä kohti kun tajusin sivusilmällä, että oletettavasti myyjät tuijottivat minua koivujen varjosta kuin ulkoavaruuden kummajaista... koitin parille jutella suomeksi, mutta sain vain pari kummastunutta mulkaisua takaisin. No luikin siitä hyvin nopeasti autoon ja ajoin sujuvasti kaikkien loppujen kirppisten ohi suoraan kylille, ei huvittanut enää ottaa riskiä toisesta samanlaiseta kokemuksesta. No mutta kuitenkin, idea on tosi hieno ja toivoisin, että se omittaisiin johonkin muuallekin... jonnekin missä en ole ulkopuolinen. Purmo oli oikein ihastuttava kylä vanhoine rakennuksineen ja sellainen kuin Karvala on voinut joskus olla, pieni paikka jossa on kuitenkin kaikkea. Selväksi tuli sekin, että täysin suomenkielisenä pariskuntana meidän olisi turha katsella taloja sieltä päin... olisimme vielä ulkopuolisempia kuin täällä. Tai tämä nyt on se vaikutelma minkä sain, totuus voi olla toista.

Niin ne matot... ne hakee vielä paikkaansa ja ei meillä ole vielä kaikkia kalusteitakaan sisällä. Ja kun pitkän aikaa ihastelin uudelleen maalattuja puhtaan harmaita lattioita niin mattoihin tottuminen vie aikansa.

Herkkää ja räikeää

2011-07-01T08:33:00.000+03:00

Meidän pihalla kasvaa perinteisiä perennoja ja ruusuja... ja luonnonkukatkin saavat arvostusta, semmoisetkin, jotka toiset mieltää rikkaruohoiksi me annetaan kasvaa. Valkoapilaa ollaan istutettu nurmikon sekaan ja se onkin oikein kivasti lähtenyt kasvuun ja vähänkin varjoisemmalla paikalla lehdet on valtavan kokoisia ja kukatkin melkoisia... mikä sen ihanampaa kuin matalana kukkiva nurmikko. Unikot on itse valinneet kasvupaikakseen viime vuotisen daaliakukkapenkin, lähinnä oransseja, mutta myös pari keltaista ja yksi lähes valkoinen. Saavat nyt mun puolesta vallata sen kokonaan, kun kerran viihtyvät. Juhannusruusu näyttää paremminkin runkoruusulta, mutta jaksaa silti kukkia, samoin kuin liljat, joita onkin siellä täällä. Toisaalta hyvin hempeitä ruusuja ja toisaalta räikeitä ja kirkkaita liljoja ja unikkoja, että vaikka en ole vatuussa monestakaan kasvivalinnasta, niin hyvin minunlaisena "puutarha" tämä on. (klikkaamalla kuvat suurenee)

Erittäin iloinen olen siitä, että meidän takapiha alkaa näyttää joltain muulta kuin joutomaalta... "nurmi" kasvaa vihreänä, ainakin kun ei liian tarkkaan tutki. Iloinen olen myös auringon paluusta ja keltaisista hai-saappaistani.

No vihdoin ne matot

2011-06-29T22:55:00.000+03:00

Vihdoin viimein sain aikaiseksi käydä valitsemassa kuvauspalkkioni, "räsymattoraidallisiin" paperinarumattoihin päädyin ja kesämatoiksi nuo on tarjoitettu niin valitsin vaaleat (ruskeaa, valkoista, sinistä ja oliivinvihreää). Juhannuksena meillä oli ystäväni ja aivan ihana kultaisennoutajan kakara, josta ikävä kyllä unohdin ottaa kuvia... niin niin en sit viittiny mattoja vielä lattialle levitellä ja no pari mattoa odottaa vieläkin rullalla eteisessä. Kylmien iltojen aikana sohvalla etsiytynyt viltti tuo liljamaisen räikeän väriläiskän ja kun meillä täällä on vielä viileää sisällä niin saa se siinä olla, varsinkin kun toinen koirista tykkää kovasti makoilla sen päällä, ja no mä olen vähän vilukissa.

Maalausurakan jälkeen sohvasta tuli divaani, tai siis ei ole jaksanut toista osaa tomuttaa ja tuoda sisälle.

Taivas on kaunis ennen myrskyä

2011-06-17T11:46:00.063+03:00

Helteisellä säällä kaipasi varjoisia ja rentoja istumapaikkoja ja revinkin sitten vanha putkirunkoisen keinun aitasta. Tietenkin se oli siellä ihan perimmäisenä ja kaikkea edessä niin, että ei meinannut kunnolla edes ylettää siihen, ja oli kuuma ja hyttyset hyökkäs kimppuun... että erittäin tyyttyväinen oli itseeni kun sain sen yksin sieltä kangettua pihalle. Eihän se mikään kukkanen ole, no aito retromaalaus siinä on. Heittäkää muuten ideaa väristä... mulla on itsellä pari vaihtoehtoa, mutta otan ehdotuksia vastaan! Kukkakaupassakin sain käytyä ja pelargoonejahan sieltä mukaan tarttui vaikka kaikkia katselin... tummanpunaiset oli tosi kauniita, mutta jotenkin nuo räikeämmän väriset kuiskaili mulle (ja ihanastihan ne sitten tuohon kivinavetan eteen sopikin).

Ja kun ulkona oli kerran niin kuuma, ettei siellä jaksanut mitään tehdä, niin oltiin sitten sisällä viileässä... ja kun Marko ei osaa olla tekemättä mitään, niin paneuduttiin jo jonkun aikaa harmittaneeseen lattian rakoiluun. Ennen maalaustahan raot täytettiin liimasahanpurumössöllä ja positiivisesti ajateltiin, että yhden talven lämmittämisellä lankut olisivat eläneet riittävästi... no väärin luultu. Nyt on raot rapsuteltu auki, osa lankuista on ruuvattu kiinni toisiinsa ja osaan jätetty liikuntasauma (kuittipaperilla on ainakin yritetty tehdä niin, ettei mössö tarttuisi kuin toiseen reunaan ja halkeama tulis suoraan paperi kohdalta) ja nämä kaikki raot täytetty, toivon mukaan, elastisemmalla liimasahanpurumössöllä ja tasoitettu kittikerroksella. Torstaina Marko maalasi lattian, saa lattia haista nyt ihan keskenään siellä kun me ollaan Provinssissa rokkaamassa.

Onpas väljän ja avaran tuntuinen nyt, viittiikö tänne huonekaluja enää tuodakaan

Peco tarkastamassa saumojen laatua

Muuten vaan

2011-06-06T00:30:00.000+03:00

Tänään oli tosi kaunis päivä ja illalla vielä käytiin kalassakin; järvi oli lähes tyyni ja niin sininen... kaunista ja rauhoittavaa, pari tuntia meni ihan huomaamatta. Pari ahventa olis tarjoutunut pannulle, mutta päästettiin takas kun tuntui ettei ensimmäisen jälkeen tule toista ja toista taas ei viittinyt ottaa kun päästi sen ensimmäisen menemään. Kukkakimppu pöydälle sunnuntain kunniaksi... syreenin kukkia, markettaa ja pari tulikellukan kukkaa ja torkkupeitto kiikkustooliin, kun koirien kynnet meinaa aina tarttua tuohon, jos pitää sohvalla.

Kalassa käynnin jälkeen oli kauniin matalalta lankeavan auringonvalon takia pakko ulkoiluttaa kameraa ja tallentaa siihen omenapuun ja syreenin kukat, ennen kuin ne lentävät tuuleen.

Hela torsdag

2011-06-02T23:49:00.001+03:00

Meni melkein koko päivä taas ulkona, naapurien ruohonleikkuri oli korjuuksella ja ruoho jo tosi pitkää; niin pitkää että pian olis saanu hakea viikatteen. No Marko sitten ritarina ratsasti sinne oranssilla ratsullaan... naapurit oli kiitollisia ja mä sain hyvän ruohokatteen kasvimaalle. No joo kirjasta kyllä tarkistin, niin se ruohokate pitäis oikeaoppisesti laittaa vasta myöhemmin, mutta se nyt on jo siellä. (Viljelysuunnitelmaa ruodin alempana.) Vaan mikäs se oli ulkona ollessa, mukavan lämmintä ja omenapuu ja syreenit kukkii ja tuoksuu.

No ei siinä koko päivä toki mennyt, niin illalla Marko nosteli nosteli navetan ylisille vanhoja lattialankkuja kulkusilloiksi... pitäis tyhjätä sahanpurut+heinät sieltä, että saatais välikaton purkua eteenpäin. Samalla tyhjäytyi itse navettakin vähäsen kun ne lankut, jotka oli liian lahoja kulkusilloiksi, pätkittiin hyviin ja huonoihin paloihin. Niin aamupäivällä vedettiin hirsiä... uusi läjäys pitäis olla parempi kuin vanha; enemmän piilossa ja sillä on kunnollinen katto. Jos sieltä olisi sitten edes potentiaalinen mahdollisuus ottaa joskus hirsiä käyttöönkin. Ilman että niiden tarvii olla pihan näkyvimmällä paikalla.

...kuten ne oli ennen, nyt kaivon ympärillä on jo kylvettu nurmen siementä.

Niin siitä viljelysuunnitelmasta... joku enemmän puutarhaihminen olisi varmasti nauranut minun kasvimaan kylvö varustukselleni maanantaina... mitenkäs se insinörtti muuten kylvää kuin tarkan piirretyn suunnitelman mukaan, ja suunnitelma on tehty huolella ja koittaen parhaiten soveltaa seuralaiskasvi-ideaa. Eli mukana oli siis kuokan ja siemenpussien lisäksi alempaa löytyvä suunnitelma.

Suunnitelma lähtökohtana olis siis Hallittu kaaos, jonka mukaan esim:
Tilli sipulin viereen
Herne on salaatin ja kaalin kaveri
Krassi edistää naapuriensa kasvua ja kääpiösamettikukka torjuu tuholaisia, ja kukat on syötäviä
Salaatti ja persilja tai palkokasvit ja sipulit ei tykkää toisistaan.

Ja jostain muualta ongin tietooni, että:
Porkkanan viereen ruohosipuli (Ruohosipuli vielä uupuu vaikka sille paikan jätin, kun piti siirtää se toisesta paikasta, mutta sen juurella oli niiiin lihavia toukkia. En sitten siirtänyt, eikös ruohosipuli saa kylvämälläkin?)
Timjami kaalin viereen, timjamin vissiin pitäis talvehtiakin?

Sipuli on nyt muussakin paikassa, kuin vain siinä tillin vieressä, voi näin tehdä pienimuotoista empiiristä tutkimusta (no joo, en tutkimuksen takia niitä noin sijoitellut, sipulin suurkuluttajina sitä vain tuli istutettua paljon).

The Suunnitelma
(huom. haluan korostaa, etten ole mikään viljelijä ja tämä on ensimmäinen kasvimaani
ikinä... olen vain innostunut aiheesta ja olen iloinen jos saan sieltä edes pari hernettä)

Ja visioni ylimmästä ns. hernepenkistä, mä olen ihan otettu,
jos se näyttäis joskun tuolta... tosin siellä olis varmasti myös rikkaruohoja

Kasvimaalla kohopenkin laidalla

2011-05-23T10:53:00.000+03:00

Sain peräti toistakin remonttia kerrostalolla yhden huoneen maalauksen verran eteenpäin, siellä tarvis enää pieniä hommia; listoja, pari laattaa seinään, parvekematto, verhot, siivousta ja stailausta... sais sen sit myyntiin kesäksi, jolloin ympäristö on parhaimmillaan. Mutta sen lisäksi että maalasin hikipäässä lauantaipäivän niin ehdimme vielä illalla jatkaa kasvimaan parissa täällä kotosalla... melkein koko sunnuntaikin siihen meni, mutta nyt olis kasvimaan tuolta osin valmis. Niin eihän enää tarvi kuin perunalla alaa tuhon viereen ja mansikalle myös. Ja "viljelysuunnitelma" noille kohopenkeille... koitan saada sen täånnekin sit kun saan sen tehtyä, teen sen nimittäin sillä seuralaiskasvi-periaatteella sen mukaan mitä tiedän. Näyttää muutes kuppaisen kokoisilta kuvassa nuo penkit... ne on kuitenkin kokoa 1mx3m. Ja niitä varten piti kaivaa kuopat, kaivurilla kun on myllättyä tuo piha, niin rikkaruohojen juuria oli vaikka miten syvällä... ja rikkaruohojen (hetkelliseksi) estämiseksi laitettiin pohjalle sanomalehtikerros ja reunat on vanhan saunan hirsiä. Onneksi on se ruohonleikkurin kärry... vaikka sen lastas ihan kukkuralleen niin siltikin multakuormia kärrättiin tusinan verran (ja mansikoille varmaan samanverran, mutta ei ajatella sitä vielä).

Ja ettei tulis liian hyvä kuva meidän pihan tilanteesta, niin tältä näyttää muualla. toisessa kuvassa mun "ihkut" kottarit (hirsikasan alla oli kaikki vihreä kuollut)... eihän noita viitti edes maalata kun on niiiiin rouheat.

Omenapuu on onneksi kaunis aina, nyt se valmistelee juhla-asuaan punaisilla nupuilla ja pienillä ihanan vihreillä lehdillä.

Ja tästä suunnasta omppu on aika romanttinen ilman kukkiakin...

Näettekö?

Ja eihän meillä koskaan tuule, orvokitkaan ei jaksaneet vastustaa enää... mikähän amppeli tuossa menestyis; auringon paahteessa ja toisaalta kovassa tuulessa, jos ei matalat orvokit?

Susannalla arvonta

2011-05-23T10:03:00.000+03:00

Nyt osallistumaan arvontaan Susannan Työhuoneelle, palkintoina kuvassa näkyvät bambutiskirättisetti, joka sisältää yhden kanarievun ja yhden kissarievun ja toisena palkintona Maatuska-klipsikukkaro. Susannan työhuoneella kannattaa käydä tutustumassa myös rautatieaseman värikkääseen remonttiin.

Hiirenvirnat

2011-05-19T22:45:00.000+03:00

Keväällä kaikki liikenevä aika on mennyt ulkona, ja sellaisissa hommissa, ettei niissä ole vielä mitään näytettävää... Daaliat sun muut on penkissä vähän eri paikassa, näkyvämmässä paikassa, kuin viime vuonna, niistä kuvaa sitten kun ja jos sieltä jotain kasvaa. Näkymää tieltä pitäisi tulevaisuudessa rajata lumipalloheisi, sellainen kun istutettiin eilen, samoin istutettiin daaliapenkin taakse isotuomipihlaja. En nyt tiiä onko tuo isotuomipihlaja ihan perinteinen, mutta sen nappasin Keskisen pihapuodista joukkoon, kun ei muka kiireessä kerennyt enempää valikoida. Ainakin siihen tulee kaunis valkoinen kukka ja sen pitäisi kasvaa puun kokoiseksi kohtuullisessa ajassa. Samoin on koitettu edelleen pienentää hirsikasaa ja tehdä kasvimaan kohopenkkejä. Itseasiassa kohopenkkeihin sais jo ruveta kärräämään multaa, onneksi on ajettavan ruohonleikkurin perään kärry, niin ei tarvii meidän huteralla kottarilla kuskata... takapiha kun on edelleen täynnä kiviä ja kuoppia.

Ai miten niin ruohon vihreämpää toisella puolella?

No yhtenä kylmänä päivänä ei huvittanut mennä ulos kuokkimaan, niin toteutin kauan muhineen idean yläkerran askarteluhuoneessa. Olen miettinyt pidempään että mitä noista (mikä se nimi nyt on, tiedän sen, mutta en saa sitä nyt millään päähäni) tekis... no nyt keksin. Tapettien ja paperirullien sijasta toinen mitä mietin on kangaspakat... niitä vain ei mulla ole niin tapetit pääsi nyt vähän parempaan säilytykseen kuin pahviloota.

Yläkerran huoneeseen on mukava tehdä löytöjä, muualle kun ei samanlaiset värit oikein istu, mutta yläkerrassa voi vähän irrotella... naulakkonelikko oli pakko ottaa koriin kun sen näin, samoin Vallilan hiirenvirna-verhot oli alennuksessa ja jotenkin niin täydelliset tänne. Verhot on vähän ylipitkät ja koska mulla on luultavasti niille stailaustehtävä tulossa niin en raaski niitä vielä lyhentää... mutta näyttää ne hyvältä noinkin, näyttää ikkuna ehkä isommalta ja kauniit listoituksetkin näkyvät.

Sirot 50-lukulaiset nojatuolit sopii tähän matalaan huoneeseen paremmin kuin hyvin ja siellä ne olivat silloinkin kun ostettiin talo. H&M värikkäät tyynynpäälliset löysivät yllättävän hyvin parinsa vanhoista täkeistä ja värikokonaisuutta täydentää nyt nuo verhot, tykkään. Ja koko järjestämis- ja kuvaamisinnostus taisi lähteä noista uusista verhoista...

Ja, heh, on alakerrassakin sisustettu; solukoulutaulu vaihtui kesän kunniaksi kalakoulutauluun, jonka värit muuten sopii yhteen tuon maalamani cd-telineen kanssa... Ja eipä oikein muuta sit tuvassa. En ole vieläkkän saanut aikaiseksi valita uusia mattoja... tai no valinta on alustvasti tehty, mutta pitäisi käydä vielä paikan päällä valikoimassa.

Mustaa harmaalla

2011-05-18T15:01:00.002+03:00

Ihastuttava Galaxy on uuden ilmeen omaava paperinaru/villamatto.
design Susanna Mertsalmi

Esittelenpäs teille taas yhden meillä kuvatun mainoskuvan... tämä kyseinen kuva löytyy tällä hetkellä vasta VM-Carpetin facebook-sivulta, mutta mainos mikä mainos. Kuvassa taustalla meidän Tytti-takka, puukopat ja leipälapio (talon omia)... muuten tuolla leipälapiolla nostettiin jouluiset mallaslimput leivinuunista. Mustalle matolle oli hankalaa löytää sopivaa kuvauspaikkaa, niin että sillä olisi joku väripari, minä sitten kun en muuta keksinyt ehdotin takan edustaa, kun takassa kerran on mustaa... ensin ajatus ei tuntunut saavan kannatusta, mutta kun asiaa miettivät niin siinä se päädyttiin kuvaamaan, onhan tuossa kuitenkin reilu väli itse takkaan. Kyseinen matto oli oikein mielenkiintoinen, paperinarumaton pinta oli miellyttävän pehmeä villan ansiosta ja matossa oli kaunis kiillon ja himmeän vuorottelu, kuten kuvassa hienosti näkyykin. Värejä on näemme mustan lisäksi valkoinen.

Ja hei, äänestäkää Sussua, ks. alempi postaus!

Kaikki konstit käytetään

2011-05-17T16:50:00.002+03:00

Hyvä ystäväni pyrkii Tangomarkkinoille ja pääsy seminfinaaliin suoraan nettiäänestyksien kautta on erittäin lähellä, facebook-kampanja on ollut raivokas, mutta viimeinen rutistus vielä tarvittaisiin... Sivuilta löytyy laulunäyte ja haastattelu, ja vaikka laulunäyte on hyvä niin takaan että Susanna pystyy vielä parempaan! Siispä pyydän nöyrimmin, että käyttäisitte pienen hetken siihen, että kävisitte kuuntelemassa (tai edes) ja äänestämässä Sussua, kiitos.

http://satumaa.yle.fi/tangomarkkinat/tangomarkkinakilpailijat-2011/susanna-alho

EDIT: Lisäys vielä, eli äänestää saa kerran päivässä äänestyksen loppuun asti.

Hakuja ja matkoja

2011-05-11T10:15:00.001+03:00

Olen tässä jonkun aikaa kerännyt tilastoista hauskoja ja mielenkiintoisia haun avainsanoja ja kun ei mulla ole oikeaa asiaa niin tässä näitä olis teillekin. Suurin osa on ihan ymmärrettäviä ja niihin on saattanut jotain apuja löytyäkin, mutta salaattifenkolin tautien ja myytävien ainoloiden kohdalla on kyllä menty harhaan ja hattulan kunnaninsinööriäkään ei täältä kyllä löydy. Mutta hauska näitä on lukea, suosittelen seuraamaan omianne kukin tahollaan... ja kivahan niitä olis lukea muidenkin osalta. Eli millä hakusanoilla teille on päädytty?

Me olimme taas pilkillä Kilpisjärvellä, täällä siis, meidän pieni, soikea, osaksi oranssi ja 33v. matkakoti perässä... jos siis näit sellaisen kopin mustan auton perässä, niin luultavasti juuri me olimme siinä hidastamassa liikennettä (noita vastaavia asumiskoppeja on tullut parin vuoden aikana kaksi vastaan). Pitäpäs laittaa kuvia matkakodista kun ehdin ja muistan. Kalaa ei oikein tullut, kaksi alamittaista läpinäkyvää sinttiä ilmeisesti, joten palkinnot meni kaikki arvontaan... mutta meillä ei ollut onnea edes arvonnassa. Mutta mukavaa siellä taas oli ja perjantain lumisateen vastapainoksi sunnuntai oli mitä kaunein. Sopulien vaellustakin sain seurata, on se kyllä uskomatonta että sellaiset "hamsterit" pysyy hengissä tunturissa. Mieluusti olisin pari ottanut kotiinkin niitä lemmikiksi, mutta villieläimihän ne on, niin ihailin vain kaukaa ja toivoin että mahdollisimman moni niistä onnistui välttämään auton alle jäämisen ja hullun tapattajan/koiranomistajan (murrr!). Tunturisopulien edellinen suuri vaellus on kuulemma ollut vuonna -73 ja nyt taas (siksikin ärsytti niin kovin että kaikki eivät niitä arvostaneet, eivät väistäneet autolla tai pistäneet koiraansa remmiin kuten tähän aikaan vuotta kuuluu). Paljon näkyi muutakin elämää sopulien lisäksi teiden varsilla kun hämärällä liikuttiin; poroja, hirvi, koppeloita, teeri, (vielä) valkoisia jäniksiä...

Niin ja tässä siis näitä (lisään varmaan jatkossa parhaat tähän postaukseen):
permot lattia maali haisee ja kestää kuivua
höyrynsulkumuovi panu kaila
karvala+maalämpö
muoviton paperitapettien
puulato myytävänä etelä-pohjanmaa hinta
portaat piirustukset
suurtehoimurointi hinta
ylisen talo karvala
into maali
vanhaa rakennusta hs lahtinen
ähtäri panu kaila
kati lahtinen vieraskynä
myydään kivinavetta siirrettäväksi
pyökkiviilun kaapin oven korjaus
järkyttävä blogi
salaattifenkolin taudit ja tuholaiset
akrylaattilattia
kyllä talo nyt hymyilisi jos osaisi
kannustalon ainola
kasvimaan kohopenkki etanat
kasvimaan viljelysuunnitelma
mikä on aikajana
suositut palkokasvit
pellavaöljymaali ärsyttää hengitystä
allas hana
helmiponttipaneelin asentaminen vanhaan hirsiseinään
myynnissä kannustalon ainola omalla tontilla
pinkopahvin maalaus
sussun satoa
muoviton valkoinen lateksimaali
ostetaan vanhaa lattialankkua
pohjalais perinne kalusteita
hiekan imuauto
amanda formunen
hattulan kunnaninsinööri 2000
reisilankut hirrestä
multapekkitalon korjaus
peco dazz
tuulikaapin maalaus
kaila betoni alapohja
kulma portaat
piilolenkkiverho
rauhoittavat värit
puukuitulevy hirsiseinän ulkopuolella
nurkkapuu paneloinnissa
perinneväri huonekalut
hirsi pihapöytä
parantavat yrtit ja kasvit
luhtiaitan malli
korotuskoolaus
kasvimaa,siemenet
kirpparisisustus
portaiden kulma
puuhella piirustukset
nurkkapuu paneloinnissa
ähtärin kaupunki marja kangasmäki
tammilevy portaaseen
sohva vanhaan tupaan
persiljan naapurikasvit
pellavarivettä

Kosken rannalta hyvää luettavaa

2011-05-05T09:47:00.000+03:00

Kosken rannalta: 13. Arkkitehti Panu Kailan luennolta

Käykääpä lukemassa! Olen suurinpiirtein samoja asioita käsitelleen luennon kuunnellut ja hienoa, että sitä voin nyt edes tekstinä jakaa teillekin. Teksti ei kuitenkaan vedä vertoja sille että olisi kuuntelemassa Kailaa, joka on todella hyvä esiintyjä, sitä innostuksen ja inspiraation määrää on vaikea edes kuvailla. Eli suosittelen että lukekaa tämä ja yrittäkää päästä kuuntelemaankin, se on kokemus. (Ja tämä ei koske vain vanhan korjaajia, vaan myös hirsitalojen siirtäjiä ja uuden rakentajia, uudenkin voit tehdä vanhoilla periaatteilla!).

Projekteja alkuun

2011-04-29T14:30:00.000+03:00

Niinkuin monessa muussakin blogissa on kevät vienyt ennen kirjoittamiselle varatun ajan ja kun jostain syystä ei ole tullut valokuvailtuakaan tässä kuussa oikein mitään... Siltikin olen saanut tunnustuksen Punainen talo maalla -blogista ja kiitän kovasti:) Hanne kysyi remontin alussa muutamia asioista ja koitin parhaani mukaan vastata ja ovatkin nyt saaneet remontin lähes valmiiksi ja hyvältähän tuo näyttää (ja minun tietojeni mukaan myös siellä rakenteiden sisällä näyttää hyvältä;) ).

Ja jakaakin tämän sais eteenpäin... hmm...

Näitä blogeja yhdistää kaikkia se, että olen alkanut lukemaan näitä hiljattain ja kun selaan uusia päivityksiä, niin nämä tule avattua tällä hetkellä ihan ensimmäisinä ja sitten se että näissä kaikissa ollaan siinä aikaansaavassa vaiheessa remonttia ja uuttaa tulee jatkuvasti ja joka kerta näitä blogeja avatessa mietin, etää mitähän ovat tällä kertaa keksineet ja onko jotain tullut valmiiksi. Ehkä siis haen inspiraatiota itsekin tehdä itsekin taas aktiivisesti remontteja eteenpäin, nyt kun on viime aikoina oltu enemmänkin siinä pysähtyneisyyden tilassa. Kiitos kaunis näille blogisteille inspiraatiosta, meillä nimittäin on vähän jotain jo aloitettu kesän projektesta.

Vuokot

Nyt kevään tullen kun Marko alkaa pilkkimiseltä taas ehtiä niin ollaan (tai no suureksi osaksi Marko, mutta olen mä koittanut auttaa) koitettu pihaa laittaa kuntoon, tämähän jäi viime syksynä (ja sitä edellisenä syksynä) kaivurin alle ja sitä myöten meillä ei ole nurtsia vielä kasvamassa oikein missään ja märkiä savisia kuoppia on pihamaa täynnä. Narsisseja putkahtelee sieltä täältä samoin kuin harjaneilikoita, syreenissä, tuomissa ja marjapuskissa on jo isot nuput ja voikukkien alut tuo vihreyttä. Daalioiden kanssa lähti mopo lapasesta ja ostin niitä taas... uutta paikkaakin olen niille miettinyt, että olisivat näkyvämmällä paikalla... no pian saa nekin jo istuttaa. Valkovuokkoja odottelen kovasti, naapurin puolella ojaa sinivuokot kukkii kauniisti jo.

Kuva viime syksyltä, ei suurta muutosta nykyiseen tilaan

Pääsiäisenä oli niin uskomattoman mahtava ilma, että oltiin pihalla koko loma... meillä on pihaan laitettu aiemmin sepeliä (sitä paremman näköistä murskaa ei ollut) ja ennen sitä pihasta kuorittiin nurmikko, multaa ja savea jonninmoinen kerros ja siitä tuli muka ihan hyvä... No viime keväänä ja taas tänä keväänä piha muuttui monin paikoin aika velliksi, parina päivänä jouduin jättämään autonkin tuohon ajotielle, että pääsen varmasti aamulla töihin. Toisella puolella pihaa savi oli liian pinnassa ja kaadot oli liian loivia ja no se oli yks hyytelö... siitä kaavimme ensin sepelin talteen ja sitten kerros savea pois ja kärräys takapihalle. Tosi kova homma ja pari päivää siihen menikin, mutta nyt tuntuu kantavan paljon paremmin (no ens kevät kertoo sen totuuden)... ja aika huono työ sinänsä, että nyt kun se on valmis, niin piha näyttää ihana samalta kuin ennen urakkaa, höh.

No seuraava homma oli kaivaa ylös hiekkapihan ja nurtsin välinen kivillä täytetty oja, jota pitkin pitäis aitan nurkalta vesi poistua niin keväällä kuin sateellakin... No sen ojan kans oli ihan sama ongelma, kivet oli uponneet saveen ja savi oli tukkinut ojan. Kivet siis ylös, savea pois ja hiekkaa tilalle... no jospa sekin olis nyt parempi ja ei tavis taas ens vuonna tehdä samaa hommaa.

Tämä kuva pari vuotta sitten, tuohon on sentäs nurmi kasvanut aika hyvin

Tällä viikolla taas on ruvettu pohtimaan kivinavetan kohtaloa... navetan katto pysyy pönkillä ylhäällä vielä, mutta sisäkaton laudoitus alkaa irrota itsekseen kun paikoin märkä pehku painaa lahonneita lautoja. Paljon ei ole aikaa enää jäljellä tuon sisäkaton suhteen ja onkin nyt yritetty miettiä parasta tapaa pehkun poistoon ja sitä kautta katon korjaukseen. Imuautohan meillä kävi talon välipohjan tyhjäämässä, mutta tämän kanssa ongelmana on se, että välikatto ei oikein kestä siellä kävelyä... ainakaan niin paljon, että sinne vois ulkopuolisia päästää. No ensimmäinen vaihe taitaa olla nyt navetan tyhjennys, parempi ettei mitään ole alla jos katto puretaan alta päin tai jos ei ylhäältä päin tyhjätessä jostain syystä romahtaisi. Tuskainen homma tuo, mutta pakko tehdä ja pian. Samaan syssyyn puretaan (itsekseen purkautuva) puuhuone ja tooodella matala kivinavetan yhteydessä oleva maitohuone. Puuhuoneen paikalle on tarkoitus tulla samaa tyyliä kunnioittava autokatos ja maitohuoneen tilalle samankokoinen ja oloinen sauna. Näitä on nyt täällä mietitty pihahommien ohessa ja autokatos onkin jo aika valmiiksi suunniteltu ja paikkakin määritelty, jonkun pitäis vain se tehdä.

Samoin tällä viikolla Marko päätti siirtää navetan edestä suuren hirsi- ja lankkukasan, jota jo edelliset omistajat oli aloittaneet ja me sujuvasti jatkaneet... liian kauan oli hirret olleet pressun alla vähän huonosti aseteltuna ja liian märässä paikassa pihaa... suurin osa toki oli jo purkamisvaiheessa osin lahoja ja nyt siis vielä suurempi osa. Oli kasassa toki sellaisia käyttökelpoisiakin hirsiä, mutta myös paljon enää vain polttopuuksi käypää tavaraa (ja huonosti siihenkään). Mielenkiintoista oli miten voivatkaan ulkoisesti samannäköiset hirret olla niin eri painoisia... toiset oli märempiä ja painavampia ja toiset taas sisältä niin onttoja että eivät painaneet oikein mitään. Ja koska puuhuoneessakin on paljon puita joita pitäisi katkoa niin meille matkaa tässä jossain vaiheessa jonkinlainen iso pöytäsirkkeli(?), ja no moottorisahapukki varmaan pitäis tehdä, ettei katkominen olisi niin vaarallisen oloista... kun tuota katkottavaa olis kyllä riittämiin. Nyt jossain vaiheessa kun kasa saadaan kokonaan pois tuosta, niin tuohon kohtaan pitää tehdä kaadot, eli kuokkia nurtsi pois jne. ja samalla pitää koittaa katsoa jos kivikaivolle pitäis jotain tehdä ja mitä se jotain olis. Uppo- tai imupumpun hankintakin on suunnitelmissa tuohon kaivoon, sais kukkien kastelu veden edes vähän helpommin kaivosta ylös.

Tässä ks. kasa pari vuotta sitten, nuo paremmat vasemmalla käytettiin
rempassa, mutta tuossa presuun alla muhivaa kasaa on nyt käyty läpi

Kaikkein näiden hommien lisäksi olen lopputalvella kovasti miettinyt tulevaa kasvimaata ja siemeniäkin jo on... vanhoista hirsistä ajattelin kohopenkkien reunoja ja etupihan multakasasta riittää multaa niihin. Kuulemma mullat saan kulkemaan ruohonleikkurin kärryllä kunhan maa ei ole enää niin velliä... kärryäkään ei vielä ole, mutta kerkiääpä tuo.

Tässä ks. multakasa viime kesänä, on ihan samanlainen nytkin

Mutta iloisiakin uutisia on... Kuulin työkaverilta, että tähän kylälle on muuttanut uutta verta, tai no kesämökki oli muutettu pysyväksi asunnoksi (tervetuloa vaan:) ), mutta yhtä kaikki tosi positiivista... Ja kunnasta olivat soittaneet, kun emme ole lunastaneet meidän peruskorjauksesta kunnan kiitosta; 2000 eurolla ostokortteja ja golf-osaketta, emme ole lunastaneet niitä kun odotimme että saamme ne vasta lopputarkastuksen jälkeen (jonka pitäminen on viivästynyt hätäpoistumistikkaiden ja muutamien valaisimien puuttumisen takia)... No ilmeisesti meidän ei tarvitse lopputarkastusta siis odottaa ja pääsen golffaamaan jo tänä kesänä (no joo siitähän nyt ei tiedä).

Kevättäis

2011-04-03T10:58:00.000+03:00

Virtuaalimaailma on siitä hyvä, että samaa tekstiä voi kirjoittaa vaikka kuinka kauan ja ei tarvi sen taki puhua yhtään mitään. Niin täällä olen siis kipeänä, perjantai katosi kirjaimellisesti kuumehoureissa (eipä ole lähes 39C kuumetta ollutkaan kuin kersana varmaan), lauantai meni hiljaa ja peläten yskimistä ja tänään ollaan vieläkin hiljaa ja pelätään nyt yskimistä ja nielaisemista... maanantaina varmaankin pitää jaksaa työterveyslääkärille, jos ei helpota. Hunajaa, teetä ja hunajateetä on mennyt jo vaikka kuinka paljon, eilen onneksi söinkin hyvin, tänään ei ehkä sitä lajia viitsi kokeilla.

Kevään merkki on se, että joutsenet saapuu... Lappajärvessä ei ole kuin pieni sula paikka, mutta joutsenia on silti (hulluja lintuja muuten, lähtevät just ennen kuin jalat jäätyy järveen kiinni ja tulevat heti kun on linnun kokoinen sula jossain). No mutta joutsenien tulon kunniaksi kannoin himmelin vihdoin säilöön ja joutsenmobilen nostin sen tilalle, tämä on Papershopista... ihanan kevyt ja yksinkertainen; paperia, lankaa ja ns. rautalankaa, ja se liikkuu kevyessä ilmavirrassa koko ajan, ilmavirraksi riittää ihan patterista nousevan lämpöisen ilman liike ylöspäin ja kaikki joutsenet vähän eri tahtiin.

Keväiset kukat (edes sisällä) ovat toinen... olen niin ylpeä itsestäni että olen saanut lahjapelargonin pysymään hengissä jo vaikka kuinka kauan ja se vieläpä kukkii aina vain. Kukat on tosin muuttuneet hennon vaaleanpunaisista tuollaisiksi oranssinpunaisiksi?

Ja kolmas mun osalta on kansalaisopiston kurssin loppu... pari kertaa vielä olis, mutta mulla ei ole aihiota ja inspiskin kadoksissa tämän suhteen. No viimeisellä kerralla sain valmiiksi kolmannen tuolin maalinpoiston... alkuunhan suunnittelin että maalaan nämä kaikki tuolit, mutta tilojen puutteen takia maalaminen olis pitänyt suorittaa kotona... no ei siinäkään mitään, mutta kun nuo tuolit nyt on olleet maalamattomina käytössä jonkin aikaa niin en enää raaski niitä maalatakaan. Parissa tuolissa on niin äärettömän kauniit puutappiliitokset ja tämäkin tuoli, vaikka on uudempi ja kansikin on vaneria on kauniimpi ja sopivampi meille näin maalittomana (ja hei ei se oikeasti ole noin laikukas vaan tasaisen tumma, kiilto ja kiillottumus näyttävät vain tehneet mulle kepposet), itseasiassa tuo vanerikansikin on aika kaunis, omalla tavallaan.

Huisin jännää.

2011-03-29T15:45:00.004+03:00

Hei hou, ekat meillä kuvatut matot löytyy nyt VM-Carpetin sivuilta ja varmasti pian myös kaupoista. Kuvauksista kirjoitinkin aiemmin ja muistan vieläkin, että oli kyllä ihan tosi mielenkiintoista seurata vierestä ja taas nyt nähä minkälaisia kuvia on valittu. Ensimmäinen kuva on otettu eteisessä ja yks meidän ruokapöydän tuoleista on päässyt mukaan. Toinen kuva on taas tuvasta; tässä näkyy vähäsen meidän astiakaappia ja mun ompelupöytää... niin ja viimeinen stailaus on tehtiin mun (tai no talon jäämistöä se on) ihanalla oranssilla huovalla ja näköjään se pääsi mainokseen asti. Kolmannessa kuvassa ollaan taas eteisen naulakon alla, pikkujakkara on yleensä kamarissa vaatekasan alla (huomaa miten olemme onnistuneet valitsemaan ullakon tapettiaarteiden joukosta juuri oikean värisen tapetin). Neljäs ja viimeinen kuva tällä erää on otettu tuvassa, kuvasta löytyy meidän ruokapöytä ja penkki (tässäkin näkyy miten onnistunut maalin poisto on penkkiin tehty; passaa niin hyvin yhteen maton kanssa). Huisin jännää. Ja tässä tapauksessa kai sallitaan pieni mainoksen tynkäkin.

Swing ja Jazz
paperinarumatto

Pölyämätön, antistaattinen ja kulutusta kestävä Swing (ja Jazz) soveltuu sekä kodin sisustamiseen että julkisiin tiloihin. Paperinarumatto on paloturvallinen ja käsitelty likaa hylkivällä First Class -Guard suoja-aineella, joka tekee maton hoidosta vaivatonta. Myös reunojen kanttauksessa käytettävät puuvillakantit on suojakäsitelty.

Matto on ryhdikäs, joustava ja liukumaton EVAPOLYTEX®-pohjauksen ansiosta. Matto pysyy hyvin paikallaan jalan painon alla. Pohjausmateriaali soveltuu kaikille lattiamateriaaleille ja lattilämmitteisiinkin tiloihin. Se ei jätä jälkiä lattiaan ja on hajuton ja kierrätettävä.

Swing

Jazz

Pikainen vinkki

2011-03-17T15:30:00.001+02:00

Nyt kannattaa käydä tulostamassa tai tallentamassa Museoviraston korjauskorttien osa 11.Kosteiden tilojen rakentaminen, tästä kortista on nyt julkaistu uusi versio ja tämä vanha mahdollisesti poistuu kokonaan saatavilta. Omasta mielestäni tässä vanhassa kortissa on todella paljon hyvää asiaa kosteiden tilojen rakentamisesta nimenomaan vanhaan puutaloon, ja kaikkea tätä tietoa ei ole enää uudessa kortissa, joka on mielestäni yleisluontoisempi. Toki vanhassa kortissa on teknisiltä yksityiskohdilta vanhentunutta tietoa (nämä on lueteltu etusivulla), mutta kun muistaa sen niin kortissa on paljon hyviä juttuja, kuten sivulla 2. olevat kuvat, kappale kosteiden tilojen sijoituksesta ja kappale levyrakenteisesta puulattiasta jne. Suosittelen toki myös lukemaan uuden kosteiden tilojen kortin tarkkaan (kuten kaikki muutkin kortit), siinäkin on hyvää asiaa paljon.

Mutta nyt (vielä ainakin) kortin saa vapaasti tulostettua ja tallennettua itselleen, että kipin kapin nyt kaikki tänne http://www.nba.fi/fi/korjauskortit tai suoraan korttiin http://www.nba.fi/tiedostot/c45f723e.pdf

Niin ja lisäisin vielä, että minulta tämä löytyy jatkossa, jos on tarvetta.

Hesari tänään

2011-03-14T21:07:00.001+02:00

Helsingin Sanomat 14.03.2011 HS.fi

VIERASKYNÄ

Vanhaa taloa ei pidä kunnostaa pilalle

Uudisrakennuksia koskevien energiavaatimusten ulottaminen vanhoihin rakennuksiin uhkaa tuhota talojen rakenteet ja kulttuurihistoriallisen arvon.

Kati Lahtinen Kirjoittaja on rakennuskonservaattori ja alan yrittäjä.

Vanhojen rakennusten kunnostaminen on viimeisten kymmenen vuoden aikana edennyt huimasti. Tietoa on jo saatavilla paljon. Silti konservaattorit ja restauroijat joutuvat jatkuvasti kertomaan ihmisille, myös rakennusalan ammattilaisille, miksi vanhaa ei ole tarkoituksenmukaista kunnostaa uudeksi.

Perinnerakentamisen vaalijat joutuvat kamppailemaan suomalaiseen korjausrakentamiseen syntynyttä helppouden, halpuuden ja nopeuden kulttuuria vastaan.

Uusin ongelmien lähde on lainsäädäntö. Ympäristöministeriö on esimerkiksi vahvistamassa uudisrakentamiselle energiatehokkuusvaatimuksia, jotka lisäävät paineita myös vanhojen rakennusten korjaamiseen.

Rakennusalalla huomio kohdistuu nyt siihen, kuinka paljon rakennus kuluttaa lämmitysenergiaa. Asuinneliöiden määrä tai asuintottumukset nähdään toissijaisina tekijöinä energiankulutuksessa.

Suomen rakennuskanta on hyvin nuorta: yli 1,4 miljoonasta rakennuksesta 70 prosenttia on rakennettu vuoden 1960 jälkeen. Yli satavuotiaita on alle kaksi prosenttia kaikista rakennuksista.

Näiden lukujen valossa pitäisi olla itsestään selvää, että jokainen yli 50 vuotta vanha rakennus vaarinpirtistä kartanoon on antiikkiesine, joka ansaitsee arvoisensa kohtelun. Rakennusperintö ja siitä huolehtiminen on yksi sivistyksen mittari.

Vanhojen rakennusten kunnostus vaatii malttia: mitä vähemmän teet, sitä enemmän jälkipolvet sinua kiittävät. Malttia tarvitaan muun muassa lämmöneristyksessä.

Vanhoja rakennuksia pidetään yleensä energiasyöppöinä. Monet haluavat uusia ikkunat ja lisätä seinien eristystä pienentääkseen sähkölaskuaan ja parantaakseen talonsa energialuokitusta.
Matala- ja passiivienergiatalot ovat hyvä suuntaus uudisrakentamisessa: rakennus pitäisi muuttaa energiaa kuluttavasta pikemminkin energiaa tuottavaksi yksiköksi.

Vanhaa puutaloa sen sijaan ei ole järkevää muuttaa passiivitaloksi. Lisäeristäminen tuhoaa helposti vanhan rakennuksen esteettisen ja historiallisen arvon. Se ei ole myöskään taloudellisesti eikä ympäristön kannalta aiheellista. Esimerkiksi hirsitalon seinien lisäeristäminen tai ikkunoiden uusiminen ei koskaan maksa itseään takaisin. Yleensä vanhan korjaus tulee kalliiksi juuri sen vuoksi, että korjaustoimet ylimitoitetaan.
Lisäeriste kannattaa panna vain silloin, jos seinärakenteet ovat jo jostain muusta syystä paljaina. Silloinkin eristeen paksuus on pidettävä kohtuullisena, jottei rakennus altistu lahovauriolle.

Lämpövuotoa ei tulisi pitää rakennevirheenä vaan rakennuksen ominaisuutena: hirsi- tai purutäytteisen seinän kuuluukin päästää läpi jonkin verran lämpöä. Kyse ei ole vetona tuntuvasta ilmavuodosta, vaan lämpö kulkeutuu materiaalin läpi. Talon rakenteet pysyvät kuivina, sillä lämmön mukana ulos kulkeutuu myös kosteutta.

Lämmitysenergian kulutus saadaan pidettyä kurissa huolehtimalla ilmatiiviydestä ja yläpohjan riittävästä eristyksestä, sillä lämpö kulkeutuu ensisijaisesti ylös.

Kohtuullinen lämpövuoto on pieni hinta siitä, että talon rakenne on kestävä ja terve. Tällöin ei tarvita myöskään monimutkaista talotekniikkaa, joka vaatii huoltoa, uusimista ja energiaa. Hengittävien rakenteiden tukema painovoimainen ilmanvaihto ei vaadi huoltoa eikä kuluta energiaa.

Uudisrakennusten energiatehokkuutta koskeva lakiehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella. Päätöksentekoon tulisi varata riittävästi aikaa, jotta varmistetaan, että kehitys vie todella parempaan suuntaan. Kuka haluaa, että 2010-luvun rakennukset muistetaan myöhemmin surullisena passiivihometaloilmiönä?

Energialainsäädännöllä ei tulisi puuttua vanhaan rakennuskantaan. On kyseenalaista lähteä ohjaamaan koko pientalokantaa yhteen suuntaan varsinkin, kun perinteinen ja uusi rakentamistapa poikkeavat täysin toisistaan. Esimerkiksi hirsirakentamisesta on Suomessa yli tuhatvuotinen perinne. Tähän hyväksi todettuun rakentamistapaan ei pidä puuttua lyhytnäköisellä politiikalla.

Suunnitteilla on esimerkiksi ollut, että kiinteistövero porrastettaisiin rakennuksen energiatehokkuuden ja lämmitystavan mukaan. Miksi energiankulutukseen kohdistuva vero ei riitä? Miksi vanhan rakennuksen asukasta rangaistaan siitä, että hänen talonsa "mahdollisesti" kuluttaa paljon lämmitysenergiaa?

Käytännössä moni vanhan rakennuksen asukas pitää eteisen ja jopa osan asuintiloista talvella pelkällä peruslämmöllä. Ei ole tavatonta, että oleskelutilojenkin lämpötila pidetään 16–17 asteessa.

Rakennuksen vaatimasta lämmitysenergiasta jopa yli 40 prosenttia karkaa ilmanvaihdon ja lämpimän käyttöveden mukana. Jos energiankulutusta halutaan vähentää nopeasti, kannattaakin kiinnittää huomiota asumistottumuksiin, ei eristepaksuuksien kymmenyksiin. Paljonko käytetään lämmintä vettä? Kuinka pitkään tuuletusikkunoita pidetään raollaan? Jätetäänkö takan pellit auki? Näissä asioissa saadaan helposti säästöjä ilman yhtäkään investointia.

Nykyisestä energiakeskustelusta puuttuu kokonaisvaltainen ajattelu. Rakennusten lämmitysenergian laskennallinen tarve on kuin puu, jota tuijotetaan näkemättä metsää.

On harhaanjohtavaa kiinnittää huomiota pelkästään energiankulutusmittarin lukemaan ja sivuuttaa lisäeristyksen vaatiman uuden materiaalin valmistuksen ja kuljetuksen sekä purku- ja pakkausjätteen aiheuttama kuorma ympäristölle. Yhtä harhauttavaa on uskoa loputtomasti ihmisen kykyyn ja haluun huolehtia yhä monimutkaisemmasta talotekniikasta.

Vanha rakennus ei sovi kaikille, mutta se on säilytettävä tasaveroisena asumismuotona. Osa ihmisistä haluaa asua mahdollisimman yksinkertaisesti ilman ylimääräistä huoltoa vaativaa sekä tyylillisesti ja teknisesti nopeasti vanhenevaa talotekniikkaa saati uudistuksia, jotka pilaavat alkuperäisen miljöön. Niin uudiskohteissa kuin vanhoissa rakennuksissakin voidaan asua ympäristöä säästäen.

Helsingin Sanomat hs.paakirjoitus@sanoma.fi

Hienoa, Hesarissa etusivulla kunnon juttu ja todella hyvin kirjoitettu sellainen. Ja tämän jälkeen kannattaa lukea uusimman Rakennuslehden artikkeli erään rintamamiestalon remontista ja jatkaa vaikka sitten sen jälkeen uusimman Tuuma-lehden Panu Kailan kirjoittaman jutun parisssa.

Hallittu kaaos kasvimaalle?

2011-03-01T21:48:00.001+02:00

Löysin niin mielenkiintoisen tekstin Hyötykasviyhdistyksen sivuilta, että pitää oikein kertoa siitä teillekin. Ja tämä artikkelin seurauksena tilasin kasvimaalle siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä, joilla on nykyään entistä toimivampi nettikauppa, jota tosin oltiin käynnistämässä silloin kun tilasin ja tilausvahvistuksen sain vasta noin viikon kuluttua, mutta tästä ei mennyt kauaa kun posti toi kirjeessä tilaukseni. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, vaikka tälläinen pieni viivästys tähän tulikin, sillä näillä ei vielä ollut mikään kiire, kun kaikki on suoraan avomaalle kylvettäviä.

Mutta siihen artikkeliin: Sekaviljely - hallittu kaaos, tässä muutamia lainauksia siitä... kannattaa käydä katsomassa koko artikkeli, siellä on esim. hyvä naapuri/huono naapuri -taulukko.

- Sekaviljelmäsuunnitelmaa laadittaessa otetaan myös huomioon kasvien mieltymis- ja vieroksumisilmiöt: kuka pitää kenestäkin ja kenestä ei pidä eli hyvät naapurit ja huonot naapurit. Näin viljellyn kasvimaan sato on terveempi ja suurempi kuin erillisistä penkeistä saatu ja kokonaisilme kauniimpi.

- Malli sekaviljelyyn on saatu luonnosta. Siellä ei missään esiinny yhden lajin monokulttuuria, vaan lajivalikoima on runsas.

- Typpeä sitovat palkokasvit luovuttavat typpeä muiden kasvien käyttöön. Kaikki tietävät härkäpavun ja perunan kasvavan hyvin rinnakkain. Naapurikasvi voi myös antaa tuulensuojan aremmalle kasville ja näin toimii hyvänä naapurina.
- Oikeat kasvit naapureina saattavat vähentää tuholaisten aiheuttamia vahinkoja. Tiedetään, että voimakkaasti tuoksuvat yrtit, samettikukat, tomaatti ja sipuli mm. harhauttavat tuhohyönteisiä.
- Jotkut kasvit erittävät juurillaan aineita, jotka tappavat tuholaisia tai pitävät ne loitolla. Samettikukka on esimerkki tällaisista kasveista. Samettikukka on siis tärkeä kasvi keittiökasvimaalla!
- Kiinankaali on esimerkki houkutuskasvista. Istuttamalla se syötiksi erilleen muista kaaliviljelmistä, jäävät muut kaalit rauhaan. Tuholaiset on sitten helppo hävittää syöttikasvista.
- On myös kasveja, jotka luonnostaan edistävät muiden kasvien rinnalla niiden kasvua. Tällaisia kasveja ovat mm. kurkkuyrtti, kehäkukka, krassi ja kamomillasaunio.

Yrtit kumppanuuskasveina parantavat makua:
Kasvi                               Makua parantava yrtti
Keräsalaatti                       Kynteli
Peruna                               Korianteri, kumina, piparminttu
Punajuuri                           Tilli
Retiisi                                Vihanneskrassi
Salaattifenkoli                    Kynteli
Sipuli                                 Tilli
Tomaatti                            Persilja

Yrtit tuholaisten ja tautien torjujina
Yrtti                                  Vaikutus tuholaisiin ja tauteihin
Basilika                             Kurkkukasvien härmään, kärpäsiin
Iisoppi                               Etanoihin, kaalikärpäsiin
Kirveli                               Salaattikasvien sienitauteihin, muurahaisiin, etanoihin, kirppuihin
Krassi                               Etanoihin
Kynteli                              Mustiin papukirvoihin
Laventeli                           Lehtikirvoihin ja muurahaisiin
Mintut                               Kaalien tuholaisiin (kirppoihin ja kaalikärpäsiin), muurahaisiin
Piparjuuri                          Koloradokuoriaisiin
Salvia                                Porkkanakärpäsiin, etanoihin, kaalikärpäsiin
Tilli                                   Lehtikirvoihin, kaalikärpäsiin
Timjami                            Etanoihin, kaalikärpäsiin
Valkosipuli                       Ruusun härmään, yleinen suojavaikutus erilaisia tuhohyönteisiä vastaan,
                                        nematodeihin, sieni- ja bakteeritauteihin

Niin siis näillä periaatteilla koitin tilata siemeniä ja tehdä viljelysuunnitelmaa... sipulihulluina ekaksi kiinnitin huomion tuohon, että tilli parantaa sipulien makua, eli ne siis vierekkäin. Toiseksi taas huomasin, että samettikukkia ja timjamia kannattaa istuttaa lähelle kaaleja ja salaatteja. Ja kun tilli on hyvä naapuri kaaleille niin ne vierekkäin... palapeli rakentuu.

Porkkana ja herne taaseen ovat hyviä naapureita toisilleen ja kaaleille.

Krasseja kannattaa istuttaa myös kasvimaalle, mä ajattelin tehdä niistä seinämän pohjoispuolelle. Villi rucolaa, mäkimeiramia, yrtti-iisoa, fenkolia tai kähäräpersiljaa ei ole mainittu artikkelissa, joten sijoittelin ne tuohon niin että rucola ja salaatit on vierekkäin ja mahdollisesti tuettavat kasvit riviin. Nyt vasta kiinnitiin huomita tuohon tillin ja fenkoli samannäköisyyteen, joten fenkoli siirtyy kyllä tuosta vielä toisaalle, ehkä se vaihtaa paikkaa porkkanan kanssa.

No tässä on siis alustavaa suunnitelmaa ja kertokaa viisaammat ihmeessä tietoa tai kokemuksia hyvistä naapurikasveista tai vaikka etanoiden torjuja kukista. Niin ja kertokaa ihmeessä jos joku teistä on tälläistä kokeillut tai noudattaa tätä vieläkin. Mä kun niin haluaisin viljellä kasvikseni ja yrttini ilman luonnottomia lannoitteita ja torjunta-aineita. Kohopenkki ja ruohokate on myös suunnitelmissa, onko muita hyviä vinkkejä miten auttaa kasvua, torjua tuholaisia tms. luonnollisin keinoin? Hyötykasviyhdistyksen sivuilla oli toinenkin mielenkiintoinen artikkeli, jossa puhuttiin esim. nokkoskäytteestä, sipuliteestä ja raparperivedestä ja näitä kokeilen, jos on tarvetta.

Vink vink

2011-02-24T14:27:00.000+02:00

Voin suositella blogia Kosken rannalta, sieltä nappasin tiedon tästä seminaarista, plus että siellä on tietoa mielenkiintoisesta projektista. Taas olis mun idoli Panu Kaila puhumassa, nyt Ähtärissä! (Täähän vaikuttaa jo ihan hullulta fanittamiselta, kun pitää kaikki tapahtumat kiertää tän gurun perässä...)

Ohjelma:
8.30 - 9.00       Tulokahvi ja ilmoittautuminen
9.00 - 9.15       Seminaarin avaus: Kaupunginvaltuuston pj. Mikko Savola
9.15 - 9.45       Tuomarniemen ja sen rakennusten
                       korjaustoimenpiteiden esittely.
                             Tutkijayliopettaja Tapani Tasanen
9.45 - 10.15     Ähtärin kulttuuriympäristöohjelma / rakennuskannan
                       erityispiirteistä Ähtärissä
                              Maisemasuunnittelija Riitta Jaakkola
10.15 - 10.45   Vanhoista ikkunoista uuden veroiset
         DI, ikkunaentisöijä Mari Impivaara,
                             Ikkunaverstas Pelargonia

                          Keskustelu

11.00 - 11.45 Lounas
11.45 - 12.45   Tuomarniemen rakennettu ympäristö
                       Ohjattu kierros.
                               Esittelee tutkijayliopettaja Tapani Tasanen
12.45 - 13.45 Energian säästö ja kosteusongelmat -
                      korjausrakentamisen kipupisteitä
                      vanhojen rakennusten kunnostamisessa
          Arkkitehti Panu Kaila

                       Keskustelu

13.45 - 14.15 Tapettipinnat kertovat -
                       Museoviraston tapettitietokannan esittely,
                       tapettien historiaa.
                                Tutkija, sisustusarkkitehti Maire Heikkinen,
                                Museovirasto
14.15 - 14.45   Kahvitauko
14.45 - 15.30  Sisäpintojen maalaus
                      arvokkaissa rakennuskohteissa.
                               Konservaattori Liisukka Oksa, SEAMK,
                               konservoinnin koulutusohjelma
15.30 -           Tukimahdollisuuksista.
                       Saamme vastauksen mm.
                       kysymyksiin mikä tuki on mahdollinen,
                       kuka voi hakea yms.
                      - Museovirasto Vaasan toimipiste
                      - Etelä-Pohjanmaan ELY
                      - Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseoa

Päivän puheenjohtajana toimii Ähtärin kaupungin sivistystoimenjohtaja Marja Kangasmäki.

Tapahtuma on suunnattu kuntien teknisen toimen henkilöstölle, korjaajille ja rakennusten korjausta suunnitteleville, arkkitehdeille, kotiseutu- ja museoväelle, kuntien luottamushenkilöille, opiskelijoile ja kaikille teemasta kiinnostuneille.

Tapahtumassa on kolme näyttelyä:
* Tapettinäyttely, jossa on esillä nykypäivän tapetteja, jotka on valmistettu vanhojen mallien mukaan.
* Valokuvanäyttely, jossa on kokoelma valokuvaaja Juha Leppävuoren ikuistamista ähtäriläisistä rakennuksista ja huoneista. Erityisesti esillä ovat erilaiset rakennustyylit, ikkunat, ovet ja kuistit.
* Tuomarniemi linnun siivin - kokoelma ilmakuvia Tuomarniemen kulttuurimaisemista.

Seminaarimaksu on 35 € (sis. lounas ja kahvit)

Ilmoittautuminen ke 6.4.2011 mennessä
ulla.akonniemi@ahtari.fi tai
johanna.kuparinen@ahtari.fi

Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen, ennen seminaaria tehdystä peruutuksesta peritään 20% osallistumismaksu. Mikäli ilmoittautumista ei peruta lainkaan eikä osallistuja saavu tapahtumaan, veloitetaan koko maksu.

Seminaarin järjestävät Ähtärin kaupunki, Lakeudenportin kansalaisopisto ja Tuomarniemen metsäoppilaitos. Yhteistyössä mukana Rautia Ähtäri.

Making of...

2011-02-23T23:58:00.003+02:00

Tarjoutui niin mielenkiintoinen tilaisuus, etten missään nimessä halunnut jättää sitä välistä... meillä kuvattiin tänään mainoskuvia! Ajatella että meidän talo on mukamas niin kuvauksellinen, että tästä saa hyvän taustan mainoskuviin... ja pakko se on myöntää, että päivän tavaroiden pyörittelyn tuloksena oli todella kauniita ja mielenkiintoisia ja toivottavasti myös myyviä kuvia.

Historiahan kertoo, että tällä kylällä on jo kauan värjätty lankoja ja kudottu mattoja... no sitä täällä tehdään vielä ainakin VM-Carpetin toimesta ja heidän uusia mattojaan meillä tänään sitten kuvattiin. Kolme nukkamattoa, yksi villapaperinarumatto(tms?) ja neljä hollantilaisen suunnittelijan suunnittelemaa paperinarumattoa... ne paperinarumatot oli tosin hyvänoloisia ja meillä onkin nyt kova pohdinta käytössä että sopisko semmoisia meillekin.

No aamulla talo siis täyttyi naisista, matoista ja kuvausrekvisiitasta ja aluksi tuntuikin että seisoskelen koko päivän vain jossain nurkassa, mutta aika pian kuvaamisen houkutus kutsui ja räpsin muutaman kuva, joista voi saada kalpean aavistuksen siitä minkäläisia mainoskuvia tulette luultavasti näkemään lähiaikoina. Kuvista ilmenee myös minkälainen tavarashakki, asettelu/pilkunviilaus täällä oli käynnissä ja taitaa muutamassa kuvassa olla ne mainoskuvassa näkymättömät auttavat kädetkin. Päivä oli tosi hauska ja meillä oli oikein kiva tunnelma, kaikki heitettiin ideoita ja niitä kokeiltiin niin kauan, että kuva onnistui täydellisesti, tämä vaati niin meidän maitokannun asettelua, pikavirkkausta vain komian tähären kuin auringon eteen asettumistakin. Jotkut kuvat onnistuivat muutamalla kokeilulla ja toisien viilauksen meni enemmän aikaa, mutta onneksi kaikki kuvattavat matot löysivät oikein kivat taustat meidän kodista ja jotain väripariakin. Yllättävää oli se miten paljon kuvaaja päätyi käyttämään meidän kalusteita, vaikka eipä siinä mitään, kiva jos ne kerran passas.

Ensimmäinen kuvattu matto aseteltiin ruokapöydän alle ja pöydän kulman asetelmaa hiottiin ja tuoleja vaihdettiin niin kauan, että en ole lopulta edes varma mikä siihen kuvaan nyt sitten tulee. No säilyypä yllätys.

Toinen matto taas sai kuvaustaustakseen koulupöydän, ikkunan ja kauniin kukkaverhon. Tätäkin kuvaa varten astelmaa vaihdettiin useampaan kertaan, mutta lopulta siihen taisi jäädä meidän kukkakannu ja oranssi keksilautanen. (Huomaa miten itse mainoskuvan rajauksen ulkopuolelle jää verhonpitäjä.)

Kolmas kuvattu matto taisi olla tämä harmaa+violetti nukkamatto, mistä mulla ei näemmä ole kunnon kuvaa (no ei mulla oo niistä parista viimeisestäkään, kun akku päätti loppua kesken).

Ja neljäntenä kuvattiin tämä tumma matto takan edustalla, se sai kivan parin takan luukuista ja puukopasta.

Viides yksilö asetettiin ovien eteen ja taka-alalle rakennettiin mielenkiintoa väreillä. Tässä matossa oli todella kaunis loistava väri ja kiiltävä nukka, itselleni en ehkä valitsisi, mutta modernimpaan ympäristöön voisin kyllä suositella. Peco ainakin suosittelee, ei kuulemma voinut vastustella hinkkaamasta partaa sen pehmoiseen pintaan (jonka jälkeen sai komennuksen takaisin kamariin häsäämästä).

Tässä eka niistä hollantilaisen suunnittelijan matoista, näissä oli kaikissa aivan mahtavat väriyhdistelmät ja kuviot. Vähän ennakkoluulotonta asennetta, huolellinen toteutus ja se on siinä... näistä ehkä jotain tullaan näkemään meillä ja luultavasti muuallakin.

Pari mattoa tästä välistä mulla jäi kuvaamatta, niistä kuitenkin otin kuva siinä vaiheessa kun ne oli rullalla, että näitte ne upeat värit mitä näissä matoissa on. Tässä on erikoinen väriyhdistelmä, sinistä +vihreää +harmaata +keltaista, joka näyttää oikein kivalta.

Ja sit oli eri kuviolla myös väriyhdistelmä oranssia +tummanruskeaa +vaaleanruskeaa.

Pakkaspäivän kävelyllä lauantaina

2011-02-21T08:00:00.002+02:00

Blogi 2v.

2011-02-20T18:03:00.001+02:00

Yllättäen saapui tunnustus tännekin matalaan virtuaalimajaan ja vielä näin upeilla saatesanoilla
"Rekous - kauniin vanhan hirsitalon remonttia ja sisustamista, paljon tietoa perinnerakentamisesta"
uudesta tuttavuudestani Unelma vanhasta talosta -blogista Liisalta. Kannattaa muuten ehdottomasti vierailla tuolla, Liisalla on paljon hyviä ajatuksia perinnerakentamisesta ja ihailen, että hän jaksaa selvitellä asioita jo nyt, vaikka talo odottaa vielä löytymistään.

The Gorgeous Blogger -tunnustuksen saajan tulee vastata viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

Milloin aloitit blogisi?

2 vuotta sitten; 12.2.2009 on ensimmäinen blogimerkintä. Hei! mun blogihan on nyt 2v. ja vähän ylikin jo... vou.. ehkäpä arvontaa tässä vähän myöhemmin.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

No kerron lähinnä tästä meidän tuvasta, perinnerakentamisesta, sisustamisesta, vanhoista huonekaluista ja Karvalasta. Välillä paasaan ärsyttävistä asioista ja välillä puhun ihan asian vierestä.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

No talo on ainutlaatuinen, tällä kylällä ei taida muita bloggaajia olla ja no remontti on yksilöllinen vanhassa talossa... ja insinööriys tuo ehkä vähän omanlaista näkökulmaa kans.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

No alunperäinen tarkoitus oli keskitetysti jakaa tietoa ja kuvia remontin etenemisestä sukulaisille ja kavereille, ja myös se että tätä kautta pääsin kätevästi yhteyksiin muiden hörhöjen kanssa ja vaihtamaan ajatuksia omanlaisteni kanssa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

No valokuvia haluaisin ottaa parempia, postata ehkä vähän useammin (mutta kun ei ole mistä kirjoittaa) ja haluaisin, että useammat kommentoisivat; se kun kun kuitenkin on tämä homman suola ja sokeri (kritiikkikin otetaan vastaan eikä kommentteja ole tapana pahemmin poistella, ainakaan tähän mennessä).

Ja sit vaikein...

No Mallalle Villa Honkasaloon haluan tän laittaa, vaikka sillä on näitä varmaan jo ripakopallinen, Malla ja bloginsa vaan ovat niin "Gorgeous"... vaikka tämän varmasti kyllä tietää kaikki jotka tuota blogia lukevat.

Ja sit Amandalle tuvan tunnelmaan myös, upea talo, joka on täynnä kauniita yksityiskohtia ja todella mielenkiintoinen seurata niin erilaista elämää kuin itsellä.

Vintage Veralle toivotan hyvää comebackia, mielenkiintoinen remontti, kauniita ratkaisuja, huonekaluja ja valokuvia. Niin ja mukavasti kirjoitettu, tuntuu kuin jutustelisi pöydän toiselta puolelta.

Päivi blogista Matkalla kotiin kirjoittaa elävästä elämästä kauniiden kuvien kera kauniista kodistaan, tästä blogista tulee yksinkertaisesti hyvälle mielelle.

Ja sit Millanille Kahden talon tarinoita-blogiin, kiitos että raotat meille elämääsi, lukeminen kieltämättä asettaa oman elämän haasteet uuteen perspektiiviin. Plus on kiva lukea blogeja joita kirjoitetaan saman järven rannalta. Niin ja onnittelut Usmalle ja emännälle.

10 161

2011-02-19T00:39:00.001+02:00

kWh Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2010 1367 1212 1159 1026 373* 344 322 381 815 952 1007 1204
2009 0 0 8 7 10 9 9 10 628** 734 776 928

*muutto
**maalämpö päälle

Päivänpesän Katjan innoittamana kirjauduin Vattenfallin sivuille tutkimaan sähkönkulutuslukemia... tiedossa on ollut, että kohtuullisella tasolla ollaan, ei nyt mitään pihistelijöitä olla mutta ei tuhlareitaan. Tässä talossa on kulutettu koko aikana 13600 kWh, ja vuonna 2010 yhteensä 10161 kWh. Ja koko aikana maalämpöpumppu kertoo käyttäneensä n. 9000 kWh, eli se jättää muulle käyttösähkölle 4600 kWh. Tuulisähköön on tarkoitus vielä vaihtaa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Taustaa vähän, että saadaan lukemalle perpektiiviä, meidän talo on vuodelta 1868, mutta nykyään keskimäärin katossa on 300mm, rossilattiassa 200mm, seinissä vanha min.villa 70mm+huokolevyjä, ikkunat 40- ja 60-luvuilta, ilmansulku on tehty mahdollisimman tiiviiksi... tosin vähän on näkyvillä hirsiseinää ulkoseinälläkin. Lämmitettävää alaa meidän talossa on se n. 120m2, josta 30m2 puolilämmintä (toisin sanoen tuvan ovi pysyy talvisin kiinni ja eteisessä on kylmä), sisälämpötila tuvassa on sen n. 20 astetta ja eteisessä varmaan 16C-17C. Lämmitysjärjestelmä meillä on maalämpöpumppu (Lämpöässä C8,5), joka kerää lämpönsä vaakakeruuputkistolla, lämmönjakona vesikiertoiset patterit ja vesikiertoinen lattialämmitys pesuhuoneessa.

Muusta sähkönkäytöstä sen verran, että kahden aikuisen taloudessa ei pesukoneet (B-luokka ja AA-luokka) pyöri kovin usein sekä valmiustiloja ja valoja pyritään pitämään pois sen verran kun muistetaan (ja aika raggari olen ja hamstraan hehkulamppuja ja käytän niitä, no on meillä energiasäästölamppuja ja loisteputkiakin). Takassa pidetään valkiaa varsinkin näin kovilla pakkasilla melkein joka päivä (mutta pelti on melkein aina auki kun se pitää kaahia piipun taakse sulkemaan ja tuotekehittely pellin sulkemiseksi on kesken), mutta pöntsä on saanut pysyä kylmänä. Noin neljä motti puita on mennyt tällä polttamisella syksystä tähän asti, tosin puu on purkujätettä ja haapaa sun muuta, että lämpöarvo ei oo kummoinen. Sähkösauna löytyy, muttei olla kuin kerran kokeiltu, enemmän käytetään tuota meidän höyrykaappia sitten... niin ja ruoka laitetaan sähköhellalla (A-luokka).

Obs. Yksi irtokuutio koivuklapia sisältää energiaa hieman yli 1000 kWh. Toki on muistettava, että eri tulisijat hyödyntävät lämmön ja energian eri lailla ja eri tehokkuuksilla.

Hyvää ystävänpäivää!

2011-02-14T20:29:00.001+02:00

Haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää ihan kaikille tämän lahjani myötä; ostin Toisenlainen lahja verkkokaupasta kasvimaan, josta toivon olevan oikeasti apua. Ystävänpäiväkorttien lähettämättömyyteni toivon myös korjaantuvan tällä lahjoituksella, jonka tein siis kiittääkseni ihanista ystävistäni ja lähimmäisistäni. Alla oleva teksti on lainaus toisenlainen lahja sivuilta.

Kasvimaa

Perusterveyden takaa monipuolinen ravinto. Tällä lahjalla autat kehitysmaan perheitä syömään monipuolisemmin ja saamaan lisä toimeentuloja myymällä kasvimaan vihanneksia.

Köyhien perheiden ravinto on yleensä kovin yksipuolista. Huono ravinto johtaa aliravitsemukseen ja sairasteluun. Lapsikuolleisuus on korkea ja elintaso alhaalla. Monipuolinen ravinto on terveyden ja sitä kautta kehityksen perus edellytys.

Kasvimaan turvin perheet saavat monipuolisempaa ravintoa ja koko perheen hyvinvointi nousee. Kodin yhteyteen rakennettavaan pieneenkin kasvimaahan voidaan istuttaa helppohoitoisia vihanneksia kuten porkkanaa, kaalilajikkeita ja sipulia sekä myös yrttejä.

Kasvimaita istutetaan myös koulujen yhteyteen lapsien terveydentilan parantamiseksi kouluruokailun avulla. Kirkon Ulkomaanapu opettaa kasvimaan hoidosta, luonnonmukaisista viljelysmenetelmistä ja ruuan monipuolisuuden tärkeydestä. Hyvin menestyvä kasvimaa edistää myös toimeentuloa, kun ylimääräisiä vihanneksia voidaan myydä torilla.

Muwewen maanviljelysyhdistys Angolassa on rakentanut ison kasvimaan kylän liepeille, jossa 13 perhettä viljelee vihanneksia. Paahtavassa helteessäkin kasvimaa voi hyvin sillä kastelut ja kasvienhoito tehdään yhteistyössä. Aamuin ja illoin viljelijäyhdistyksen jäsenet kastelevat kasvit ja auttavat toisiaan. Hyvin hoidettu kasvimaa tuottaa perheille ruokaa ympäri vuoden ja sitä riittää myös myytäväksi lähikyliin. Lisäansioilla saadaan mm. lapset kouluun ja koko kylän hyvinvointi paranee. "Edellisen vierailuni jälkeen puolitoista vuotta sitten kylässä on tapahtunut merkittävää edistystä. Se näkyy siinä, miten kyläläisten asenne on muuttunut avun vastaanottamisesta itse tekemiseen. He esittelevät ylpeinä saavutuksiaan, kertoo viime kesäkuussa kylässä vieraillut Angolan maaohjelman vastaava Maija Hakulinen.

Leppoisa sunnuntai

2011-02-13T18:16:00.000+02:00

Menin näemmä kameroineni häiritsemään karvakasan leppoisaa päikkärihetkeä.

Aurinko paistoi niin kauniisti, että laitetaan nyt uudestaan kuvia just samoista kohdista... taas.

Kamariin on pitänyt raahata tämän talon lähes ainut biitermaueri ja lastulevykaappia pitää vähän maalata, että istuu paremmin tänne. Lastulevyhirvitykseen piti tulla posliiniset nupit, mutta ne odottaa vielä laatikossa... ehkä ne päätyy kuitenkin johonkin parempaan huonekaluun.

Penkistä lähti istuinosasta maali ja saapi olla noin ainakin siihen asti jos päätän maalata tuolitkin.

Verhoista koitin samalla kertaa ottaa vähän edustavamman kuvan.

Ja tässä taasen kuvaa meidän ei niin tasaisista lattialankuista...

on noissa jonkun kerran pitänyt kävellä, että on noin kulunut.

Ja kun aurinko laski niin kynttilät syttyi, niin ja Pirkan ohjeen Runebegin vadelmakakku oli hyvää.

Aurinkoa ja pakkasta

2011-02-13T17:13:00.000+02:00

Kuvataan nyt ulkonakin, kun kerrankin on valoa. Kuvaan pääsi niin puulato (viime kesän uutuus), rusakkojen, fasaanien ja peltopyiden ruokapaikka, tuvan rumin sivu (ja vähän paremmaltakin kantilta), aitta kuin navettakin.

Aikajana

2011-02-11T16:27:00.002+02:00

Tulipa tehtyä tälläiset aikajanat talon historiasta sekä meidän ja talon yhteisesti historiasta. Tuo historiasta kertoava aikajana on monin paikoin vain paras arvio, mutta laitoin siihen kuitenkin vain sellaisia asioita mitä tiedän varmaksi tehdyn ja aika arvio on, että se on tehty kyseisellä vuosikymmenellä. 1868 on tosiaan se vuosi jolloin talo on rakennettu tähän paikalle, siitä löysin varman tiedon kotiseutukirjasta, johon oli Olavia aikoinaan haastateltu 1970-luvulla... sieltä sain senkin tiedon että talo on alunperin rakennettu 1700 ja 1800 lukujen vaihteessa ja muutamia vuosia ennen kuin ~~Olavi~~ Antti osti ja siirsi talon se oli jäänyt tyhjäksi ruton takia (näin luki kirjassa, mutta on voitu kyllä tarkoittaa nälänhätääkin, tai no nälänhätähän toi tauditkin). Niin ja 1868 -1869 täälläpäin oli myös kovat nälkävuodet samoin kuin 1700 ja 1800-lukujen vaihteessa.

1800 Talo rakennettu Lappajärven Ylipäähän

1835 Aitta rakennettu
1860 Talo jää tyhjäksi nälkävuosien aikana
1868 Isäntä Antti Ylinen ostaa ja siirtää talon ja aitan Karvalaan; ensin savutupana nykyiselläkin paikalla ja sitten pinkopahvit ja käsinmaalatut tapetit ja sydänmuuri, lisäksi aittaa siirretty tilalla vielä kaksi kertaa
1930 Takkoja purettu
1940 Ikkunoita vaihdettu
1950 Sisälevytykset
1960 Erustupa purettu ja kuisti rakennettu, vesi sisälle, ikkunoita vaihdettu
1970 Irtosähköpatterit tupaan, ulkopuolinen eristys ulkoverhouksen uusimisen yhteydessä
1986 Olavi kuoli
2000 Jättiputki villiintyy
2004 Alli kuoli
2006 Perikunta myy
2009 Osto helmikuussa

2009
Helmikuu - Ostimme tämän talon

Maaliskuu - Siivotaan

Huhtikuu - Purkaminen jatkuu ja roskalava täyttyy

Toukokuu - Pinkopahvit poistetaan tuvasta hirsien tarkistamisen ja paikkauksien takia ja puretaan leivinuuni, seiniä, lattioita jne.

Kesäkuu - Lattiat ja välipohjat avataan ja vanhat eristeet poistetaan

Heinäkuu - Välipohjat eristetään, tuvan lattia puretaan ja multapenkkiä aletaan muuttaa rossipohjaksi

Elokuu - Pesuhuone rakennetaan uudelleen ja lattioita tehdään

Syyskuu - Pesuhuone laatoitetaan ja alapohjat eristetään, kaivuri pyörii tontilla ja maalämmönkeruupurkisto kaivetaan maahan

Lokakuu - Lattiat valmiina ja lämmitysjärjestelmää asennetaan

Marraskuu - Vesi hanasta ja maalämpö lämmittää koko talon ja paneloidaan seiniä

Joulukuu - Portaat valmiina uudella paikallaan

2010

Tammikuu - Keittiö ja pesuhuone otetaan käyttöön, piippu korjataan ja tuulikaappi tehdään, pinkopahvitusta

Helmikuu - Seinien maalaus, takan muuraus ja sähköt valmiit

Maaliskuu - Lattiat maalataan ja seiniä tapetoidaan, höyrykaappi asennetaan

Huhtikuu - MUUTTO

Tervetuloa valo

2011-02-07T15:44:00.000+02:00

Onpa sitä jo odotettukin, vietän tänään vapaapäivää ja on niiiiin kaunis päivä ja ihan valo sisälläkin. Kameran kanssa kiersin uusia loman aikana rempattuja kohtia kuvaten ja tässä valossa ne pakostakin näyttävät oikein kivalta.

Vaihdoimme tosiaan järjestystä tuvassa ja saatiin sillä avaruutta ja avoimuutta tilaan ja valtava astiakaappikin pääsi kotiinsa takaisin. Mattoja pyöritettin useammanlaisia ja edestakaisin, niin ja haettiin Halsualtakin vain todetaksemme, että aitasta ja tuvasta aikanaan löytämämme tämän tuvan alkuperäiset vanhat räsymatot passaavat tänne edelleen kaikkein parhaiten... ensin alkuun vierastin mattojen vaaleanpunaista (entinen tummu oli tykänny vaaleanpunaisesta; sitä oli vähän vaikka missä käytetty), mutta nyt olen jo tosi viehättynyt näistä matoista. Mattoihin on selvästi käytetty vanhoja lakanoita ja vaatteita, ne ovat ihanan ohuita ja pehmoisia, kuin vasta pestyjä ja kaunii raidallisia.

Astiakaapin maalaisin Uulan pellavaöljymaalilla, jonka itse sävytin maapigmenteillä, oikean värin löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin... harmaat näyttivät sinisiltä ja ruskeanharmaat violeteilta jne. ja mielikuvissa väri olikin vähän erilainen kuin kaapissa nyt on, mutta olen siihen kuitenkin nyt tyytyväinen. Kaapin sisäosaan laitoin ensin vaalenaharmaata, joka kuitenkin kuivuttuaan ja muiden värien rinnalla alkoi näyttää pastellinsiniseltä, joten maalasin sen melkein valkoisella (aavistus umbraa) uudelleen, ruskeaan tuli kasselinruskea, vihreää umbraa, rautaoksidinmustaa ja rautaoksidin vaalean ruskeaa ja tumman harmaaseen lisäsin ruskeaan maalin rautaoksidin mustaa ja vihreää umbraa.

Kevään kunniaksi (ja laiskuuttani) ostin H&M alesta luonnonvalkoiset mustaraidalliset verhot ja H&M ja Ellokselta samaan tyyliin sopivia tyynynpäällisiä ja torkkupeiton... niin ja Ellokselta tuli myös takan vierus ikkunaan kaunis kermanvärinen pellavalaskosverho

Vanha tv-taso purettiin ja puulaatikot pääsivät palvelemaan meidän "kierrätyskeskukseen", tuohon nurkkaan siis kerätään tyhjät pullot, lehdet, pahvit sun muut... puulatikot ja kangaskassit saavat sen kuitenkin näyttämään kohtuulliselta

Kamarissakin tapahtui pitkästä aikaa, ei nyt mitään suuren suurta, mutta kyllä se vain vaikuttaa koko huoneeseen. Lastulevyinen pyökinvärinen(?) senkki sai päälleen kerroksen rautaoksidinmustalla sävytettyä Intoa ja kun lehtilukijoita molemmat ollaan järjestyksen tavoittelun nimissä senkin päältä löysi paikkansa valkoiset lehtikansiot ja ystäviltä saamani ihana ja iso lyhty pääsi kuusenvalojen kanssa tunnelmavaloksi.

Eteinenkin uudistui hieman työkaluhyllyn ja vanhan puusohvan myötä. Puusohva löytyi kangaspuiden osien alta aitasta... yksi jalka taisi olla kokonaan ehjä, kaikkia muita kahdeksaa paikattiin edemmän tai vähemmän. Ainut huono puoli paikkaamisessa oli se, että kun puusohva on maalaamaton, niin uudella tai uudehkollakaan puulla paikatessa puunväri on aivan erilainen... mutta päädyimme siihen tulokseen, että paikkaus saa näkyä, sehän kertoo siitä historillisesta jatkumosta ja ajastaan.

Vieläkö jaksatte lukea? No kerron silti vielä yläkerran huoneen kuulumiset tähän loppuun. Ikkunapääty on nyt valjastettu käyttöön ja värejäkin koitin sinne istuttaa ja muualta käyttämättä jääneitä alunperin keittiöön suunniteltuja seinäkiskoja sun muita. Sininen pikkuhylly oli romun alla aitassa (oli muuten just saman värinen kuin roskisdyykatty lipasto) ja oranssi oli kukkalautana tuvassa... mustat pikkuvalot ajattelin lukuvaloiksi makkarrin, mutta en saanutkaan niitä kiinni haluamallani tavalla. Mustat pienet 50-lukulaiset nojatuolit olivat ennenkin yläkerrassa ja pääsivät nyt takaisin sinne, ne ovat ihanan sirot ja passaavat sen takiakin loistavasti tuohon vähän matalaan huoneeseen.

Pienin askelin

2011-01-29T23:58:00.000+02:00

Nyt on koko lattia maalissa, pariin päivään sinne ei kyllä nyt mennä ja hajun takia ovikin pitää olla visusti kiinni. Ennen lattian maalausta Marko värkkäilu kattolistatkin, oli aika homma vinon katon ja kiemuraisten seinien takia... kunnon maalaus vain listoihin lopuksi niin tuli oikein kelpo.

Eteiseen haettiin ilmettä vanhalla työkaluhyllyllä, nyt on vain kova työ etsiä siihen sopivia työkaluja... ja ei tuohon taida kehdata muovikahvaisia laittaakaan? Pituutta hyllyllä on sellaiset puoltoista metriä ja on säilynyt alkuperäisessä harmaassa maalissaan aitan vintillä. Sähkökaapin naamioinniksi päätyi pari vuotta sitten ostamani Suomen epäVirallinen Kartta... ensi silmäykselle se näyttää ihan normaalilta, mutta monet naurut on naurettu kun sitä tarkemmin tutkittu.

Ja lopuksi vielä paljastus tuvan uudesta jäsenestä... tuosta kaapista voi jo niin sanoa, kun kokoa on se 2,5mx1,5m ja painaa sen verran, ettei alle neljän kantajan voimin tarvi siirtoa suunnitella. Kaappi on ollut tuvassa ennenkin (sen yli sata vuotta), nyt vain eri kohdalla kuin aiemmin. Tuvassa ei meinannu korkeuskaan riittää, pystyyn nosto piti oikein suunnitella. Tarkoitukseni on tuo maalata pellavaöljymaalilla... tai no olen jo aloittanutkin, mutta näytän tuloksia siitä myöhemmin kun homma on vielä kesken. Vaihdoimme järjestystäkin tuvassa, ehkäpä siitäkin kuvia samalla (tän pitäis vain eka siivota ja puistella räsymatot, mutta kun ei ehdi maalaamiselta).

Yläkerrassa vietän aikaa

2011-01-22T21:20:00.002+02:00

Olen viime viikon viettänyt yläkerrassa maalisuti kourassa, ensin maalasin pihin harmaalla seinät (harmaa vähissä niin sekoitetaan oma jäännösmaaleista), kuten toisessa kuvassa näkyykin, että maali siftaa vihreään. Viimeiseksi olen maalannut lattiaa vaaleanharmaalla, vasta puolet maalattuna, kun kaikkia tavaroita ei millään jaksanut kelkkoa muualle. Kauniin himmeä pinta maaleissa mielestäni. Parin päivän päästä pääsee varmaan maalaamaan toisenkin puolen lattiasta ja laittamaan listat... niin ja kalustamaan.

Edit. Maaleista kysyitte, niin kirjoitanpa niistä tähän oikein pidemmästi... Remonttia valmistellessa luin Panu Kailan talotohtorin ja Kesämaalarin (siis Kesällä töitä teki maalari-kirjan) ja monia muitakin artikkeleita yms. ja mietin asiaa monelta kantilta ja päädyin siihen, että tässä talossa täytyy käyttää kokonaan muovittomia maaleja (pois lukien kalusteet ja sisäväliseinät; niissä ei ole pakko käyttää... mutta olen kuitenkin käyttänyt). Ja oman tutkimuksen tuloksena totesin, etten voi luottaa Tikkurilan/Teknoksen/jne. lupauksiin ns. "vanhan ajan maaleista", koskapa ne eivät sitä enää ole... niiden maalireseptejä on muutettu akryylien ym. tulon myötä ja esim. lattiamaaleissa ei enää ole luonnon hartseja (ts. pihkaa) vaan jotain muovihöttä kovetteena. Jolloin etsittyäni totesin, että sopivia maaleja löytyy Uulalta, Sateenkaariväreiltä ja muutamilta ruotsalaisilta (tai ainakin ruotsalaisilla nimillä esiintyviltä) valmistajilta (Allbäckiä ainakin tais olla Rakennusapteekissa ja jossain muualla jotain toista). Ja koska helpoin tapa maalia on ostaa itse suoraan jälleenmyyjältä, ilman lähettämistä postissa päädyin valitsemaan Uulan maalit; niitä kun saan ostaa Seinäjoelta Värimiehiltä, jossa on kaiken lisäksi hyvä ja ripeä palvelu ja esim. aitoja pigmenttejä, P&R paperitapetteja jne.

Lisäys vielä: Miksi panostaa rakenteeseen ja sen toimivuuteen, jos sitten ryssii sen vääränlaisella pintamateriaalilla ihan viimeisessä vaiheessa? Höyrynsulkumuovillinen rakenne kyllä toimii omalla tavallaan juu... muttas ekin vaatii sen, että höyrynsulku on ehdottoman tiivis, muuten muodostuu pistemäisiä (tai saumoisa viivamaisia) kosteusvuotoja, jotka sitten vievät siis kosteutta rakenteeseen, lähinnä eristekerrokseen... kosteuttaa siirtävä eriste kyllä pystyy siirtämään tämän pistemäisen kosteuden laajemmalle alueelle, muttei se sieltä kuivu enää oikeastaan yhtään paremmin kuin nykyrakenteissa käytetty mineraalivilla/lasivilla... eli toisin sanoen höyrynsulullinen rakenne on paljon alttiimpi vaurioille, jos se tehdään hutaisemalla ja se on paljon huonompi palautumaan pienistä kosteusvuodoista. Ja lateksimaali tai muovitapetti muodostaa höyrynsulun rakenteeseen, muttei se ole koskaan yhtä tiivis kuin mitä erillinen höyrynsulkumuovi olisi... joten sen taakse muodostuu näitä pistemäisiä ja viivamaisia kosteusvuotoja.

Seiniin ja kattoihin valitsin Into-maalin, joka on kyllä vesiohenteinen ja hajuton kuten uudenaikaiset maalit, mutta se ei kuitenkaan sisällä muovia missään muodossa ja se hengittää (tiedän sen koska olen sen vesitestillä tarkistanut), siihen saa sävytettyä kaikki värit mitä keksii pyytää, se on helppo maalata, peittää yleensä yhdellä kerroksella, on kauniin himmeä (saa puolikiiltäväkin) ja kuivuu nopeasti.

Lattioihin minulle on vain yksi vaihtoehto, Uulan puulattiamaali, joka sekin on kauniin himmeä... mutta se haisee maalatessa aika kamalalta ja on liuotinohenteinen siis ja kestää useamman päivän kuivaa (ja vielä kauemmin lopullisesti kovettua), mutta siinä on kuitenkin kovetteena pihkaa, eikä sekään sisällä muovia. Tosin en tiedä miten kauan Permot sun muut kuivaa tai miltä ne haisee, kun en ole tutustunut niihin kuin värikartan verran (siis sen jälkeen kun raakasin ne tutkimuksena aikana pois listaltani). Onhan ne kauniisti kiiltäviä ja ehkä kestäämpiä kuin Uulan tuote, mutta kun en anna niille yhtä paljon arvoa kuin tuolle muovittomuudelle, niin siinähän ovat.

Näiden lisäksi olen sutinut ikkuna- ja ovimaalia ikkuna-, ovi- ja lattialistoihin, sävytyksenä 5g umbraa (sävytys tehtiin mallin mukaan Värimiehillä), se oli oikein mukavaa maalata, se haisee muttei pahasti ja taitaa olla puolikiiltävää, ja ulko-oveen ja ikkunoihin ulkopuolelle pohjamaaliksi sinkkivalkoista (en jaksa ylös köpötellä katsomaan, mutta taitaa olla sinkkivalkoisella sävytettyä pellavaöljymaalia, jossa se sinkki suojaa puuta laholta)... niin ja lattiamaalilla naamioin tuo lastulevyhyllyn näyttämään tänne sopivalta, lattiamaali on sen verran paksua että se onnistuu vähän hämäämään. Pellavaöljymaalia ja aitoja pigmenttejä olen ostanut vanhoja puukalusteita varten, mutta en ole vielä ehtinyt niitä kokeilla... tosin ehkä pian voin kertoa kokeilleeni.

Ja joo mä olen aika jyrkkä tässä maalauksen ja tapetoinnin suhteen, mutta mua harmittaa kun joskus olen huomannut, että remontti vanhaan taloon on tehty muuten aivan vanhan tavan mukaisesti ja vanhoilla materiaaleilla ja harkiten... mutta sitten lopussa sorrutaan käyttämään "mitävainmaaleja" ja pilataan sillä muuten loistava lopputulos. Tää on vähän sama kuin mua ärsyttää maalatut hirsiseinät (paitsi jos joku syy miksi maalata esim. vanha maali, kirveellä veistetyt vaaleammat kohdat tms.), jos on pakko maalata, niin laittaisivat edes siihen paneelin tai pinkopahvin siihen päälle ja jättäisivät sen hirren koskematta... sitä maalia kun ei enää ikinä saa siitä hirrestä pois ilman että se patina menee ketuiksi. Vanhoihin kalusteisiinkin mielellään käytän pellavaöljymaalia, ne kun käyttäytyy parhaiten vanhetessaan ja ne eivät ole sellaisia kovia ja kiiltäviä kuin nuo maalit millä meidän puukalusteet on pilattu 60 -70-luvulla, niissä maaleissa ei näy aika muuten kuin lohkeamina tms.

No tulipas taas paasattua kiintiö täyteen hetkiseksi... ja tarkoitukseni ei ole moittia niitä, jotka maalaavat vaikkapa Permolla, tarkoitukseni on vain tuoda esiin oma näkökantani tähän(kin) asiaan ja toivon että sen takia edes yksi ihminen enemmän osaisi kiinnittää huomiota maalien ja tapettien laadun valinnan tärkeyteen... Onhan nämä maalit ja tapetit vähän kalliimpia, mutta maaleissa hintaa puolustaa ainakin se seikka, että usein tarvitset vain yhden kerroksen lateksimaalin kolmeen kerrokseen verrattuna, ja aikaakin säästyy tärkeämpään. Ja vinkki: maalaat sitten millä hyvänsä, niin värien kannalta saa mielestäni kauniin ja harmonisen lopputuloksen Uulan värikartan avulla...

Rojujen varastosta houkuttelevaksi harrastuskeitaaksi

2011-01-17T09:36:00.000+02:00

Ensimmäisen kerran kun näin tämä kuva surffausmatkallani, totesin että tuossapa olis upea tunnelma yläkerran huoneeseen. Ja surffatessani lisää tämän kaltaisia kuvia tallentui verkkokalvolle ja kovalevylle. Ajatuksena on se, että kun huone on yläkerrassa pois silmistä jos niin haluaa, niin siellä voisi käyttää värejä vähän reippaammin, ainakin kankaissa, tauluissa ja pienessä kalusteissa tms. Ja kun käyttää reippaita värejä, niin se ehkä saisi aikaan reippaita ajatuksia ja energian virtaa.

Sitten kävin muutamassa upeassa kodissa (esim. Honkasalossa) ja ihastuin kovasti niiden pastelliin haikeaan kauneuteen ja totesin, että sekin kävisi... ihanan rauhallinen ja luokseen kutsuva tunnelma saisi ehkä luovuuden ja innon heräämään ja rauhoittaisi ajatukset töiden jälkeen ompelukoneen surinassa.

Muutaman asian olen jo päättänyt, vaikka valintaa näiden kahden tunnelman välillä en olekaan saanut aikaiseksi... lattiasta tulee hyvin vaalea harmaa, katto on helmiponttia ja valkoinen (vähän läpikuultava), kattolistat on valkoiset, ikkuna- ja ovilistat umbralla sävytettyä (rusehtavan)valkoista ja seiniin tulee vaalea maali, jossa käytän ylijäämämaaleja (Intoa), eli tässä tapauksessa harmaata+valkoista+ruskeaa ja ehkä tujaus vihreääkin. Kalusteiksi koitan ettiä aitasta ja tuvasta jotain sopivaa ja varmaan osan maalaan ja laitan vetimiä. Lastulevyisistä koitan päästä eroon, mutta voi olla ettei se ihan onnistu. Lisäksi huoneessa tulee olemaan ainakin yksi sänky, vierashuoneen tehtävää kun se pääsee välillä toimittamaan ja yletön määrä mun askartelu+ompelu tavaroita ja toisaalta myös Markon kalastus+metsästysjuttuja... jotenkin olisi varmaan hyvä saada sinne kaksi työpistettäkin ja säilytystilaa siis mahdottomasti. Niin ja tilahan on pitkänmallinen (7mx3m) 20m2 huone, jossa on yksi ikkuna päädyssä, toisessa päädyssä ovi ja valeikkuna toisella pitkällä seinällä. Tässä potilaasta kuva, eli siis tuonnehan on kannettu kaikki mahdollinen kun saa pois silmistä... illalla en jaksanu edes ruveta kuvaan kaunistelemaan. Huoneen korkeus keskeltä on sellainen 2,5 metriä. Seinillä on nyt pinkopahvit, lattiassa vanhat toisesta päästä huonetta maalatut lattialaudat ja toisella seinällä pieni pykälä piipun takia. Huoneeseen kuljetaan eteisestä rappuja suoraan ovelle.

Ja näemme ennen kuin ehdin tätä postausta julkaista sain ensimmäisen ideani huoneen kalusteiden suhteen. Vanha ruokapöytä sai pintaansa halpiskorista ostettu muovitapettia (kelpaa hyvin tälläiseen askarteluun ja tuunaukseen)... eli siis muovipintaisen pöydän pintaan liimalla tapettia ja valkoisella maalilla reunat siistiksi. Pöydästä tuli sen verran retro, että tuli mieleen, josko kantaisin huoneeseen myös nuo kaksi pikkuista siroa nojatuolia... ettei vain menisi jo liian valkoinen+harmaa+musta-linjalle. No saahan sitä väriä muilla elementeillä vielä, nuo kalusteet olis vain kiva pohja tuonne. Pöydän jalat jäivät ilman maalia, koskapa ovat juuri samaa koivun sävyä kuin mulla sijoituksessa olevat artekin 69-tuolit, jotka pääsee siis pöydälle kavereiksi.

100 kirjaa

2010-12-30T20:55:00.003+02:00

Tämä löytyi blogista Kahden talon tarinoita ja koska pidän itseäni jonkimoisena kirjanörttinä, niin pakkohan tämä oli tehdä. Yllättävän aljon sain merkata ja yllätävän paljon oli sellaisia, mitä olen katsonut leffana tai tv-sarjana mutta en ole lukenut kirjaa, vaikka yleensä olen sit mieltä että kirja pitää lukea ensin. Ja monia sellaisia joita olen kirjastossa käpäillyt, mutta jättänyt kuitenkin hyllyyn(*). Pitääpäs ottaa tästä lista kirjastoon mukaan...

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa *
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille *
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Potter-sarja

13. Gabriel Garcia Márquez - Saan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus *
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi *

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra *
39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J. D. Salinger - Sieppari ruispellossa *

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi *
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä *

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccioa - Decameron
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia

78- Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat *
85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä *

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Hyvää Joulua!

2010-12-23T19:16:00.001+02:00

Hyvää Joulua haluan toivottaa kaikille lukijoille, tutuille ja vähän tuntemattomammille. Tämä joulu on aika ainutkertainen; ensimmäinen Joulu tässä tuvassa, ensimmäiset mallaslimput leivoin ja Marko paistoi leivinuunissa, ensimmäisen kerran on joulukinkku myös leivinuunissa, samoin kuin tein ensimmäisen kerran piparit itse tekemästäni taikinasta, ensimmäiset joulukukat kukkivat (no hyasintti vasta availee nuppuja ja joulukaktus kukkii varmaan vasta vuoden vaihteessa (heti toisen kerran ikinä kukkii mokoma, viimeksi yhden kukan ja nyt kahden kukan voimin).

Kuusi sai paljon ihastelua osakseen jo ilman koristeitakaan. Koristeiden kanssa ei päästy ongelmitta; täksi vuodeksi hankittu led-valosarja ei ollut mielestämme kovin lämpimän valkoinen ja vanha sarja ei meinannut ensin oikein syttyä. Samat pallot mitä kuusessa oli viime vuonna pääsivät kuuseen nytkin ja lisäksi sinne pääsi myös talon mukana saadut joulupallot... mummolla oli aikalailla samanlainen maku kuin meillä; lähinnä kullanvärisiä, violetteja ja punaisia palloja. Jossain ohjelmassa oli noista vanhoista kuusenpalloista juttua, nuo muutamat joissa on sauma taitavat olla aika vanhoja palloja?

HYVÄÄ JOULUA JA ILOISTA UUTTA VUOTTA!!

Kaunein kuusi ikinä

2010-12-21T16:06:00.002+02:00

Tänään saapui meidän kuusemme, olemme sujuvastu ulkoistaneet kuusen haun Markon isälle, joka tuntuu löytävänä joka vuosi aina vain kauniimman kuusen... tämän vuotinen kuusi on kyllä jo niin kaunis ja täydellinen kuin vain kunnon luonnon kuusi voi vain olla. Se jopa tuoksuu ihanan voimakkaasti, toisin kuin viime vuotinen, joka ei jostain syystä tuoksunut oikein miltään. Kuusi on kauniin tuuhea alhaalta asti, ja se kapenee tasaisesti ja missä ei ole oksattomia kohtia, aivan täydellinen siis.

Kävimme myös keskustassa kukkakaupassa, siihen kukkakauppaan jossa on ennakkoluuloton ja rohkea on muualta tänne muuttanut nuori mies kauppiaana ja haluan aivan ehdottomasti tukea häntä ja kauppaansa. Enkä missään nimessä saanut pettyä kaupassakaan, niin kaunis ja hyväntuoksuinen... kauniita asetelmia ja kauniita pieni sisutusjuttuja ja kellojakin sieltä löytyi... ja palvelu oli todella hyvää. Eli ostan varmasti jatkossakin kaikki kukkani sieltä... ne molemmat (en ole mikään hurja kukkaihminen). No hyasintit ja joulutähti siltä täööä ketaa lähti mukaan, ja no nehän tietysti pistivät kaikki joulukoristeet vaihtamaan paikkaa. Ja no joulukuusi tietysti muutti tuon nurkan käyttötarkoituksen roinan säilytyksestä vähän kauniimpaan suuntaan, pöydälläkään ei just nyt ommella vaan siinä saa ihailla kynttelikköä ja sen kavereita. Hyasintit pääsivät vanhaan jauhoastiaan, joka on kauan etsinyt paikkaansa meiltä, eikä ole sitä kauneudestaan huolimatta vielä löytänyt... nyt saa jauhosalkkari olla esillä ainakin joulun verran.

Blogauspiste on jakkaroitten jälkeen siirtynyt takaisin alkuperäiseen paikkaansa, tässä kohdalla nettikin on vähän nopeampi. Ja esitellään nyt mun kirpparilta löydetty adventtikynttelikkö, kun en vielä aiemmin ole ehtinyt... kynttilätkin siinä paloivat vasta tänään kun päästiin takaisin kotiin. Niin ja joulukortit ovat nyt saaneet arvoisensa paikan ja me saimme kaunista jouluista väriä myös tuohon päähän tupaa. Niin ja kranssikin sai patterikäyttöiset led-valot ympärilleen.

Sama huurre pimeässä

2010-12-19T16:00:00.002+02:00

Dazz 4v.

2010-12-18T23:35:00.000+02:00

Rakas pikkukoira on neljä vuotta vanha (17.12), pidän tuota varmaan aina vähän pentuna ja semmoisia vinkeitäkin sillä on enemmän kuin toisella. Tukkii nukkumaan yön pimeydessä meidän tyynyjen väliin, telkkaria katsoessa hän tukkii rinnan päälle makoilemaan ja laskee päänsä kaulan päälle, ei poistu viereltäni jos sairastan, lohduttaa jos itkettää, aina nimen kuullessaan katsoo kohti ja heiluttaa häntäänsä, pihalla nojaa usein jalkaani, vaikka ovatkin irti tuossa omalla pihalla, istuu sohvan käsinojalla koska siitä näkee parhaitan joka paikkaan... aivan ihan koira siis. Ensimmäisenä vuotena tosin kävin usein mielessä, että oliko kaksi koiraa nyt ihan fiksua, mutta nyt kun koiruus on jo karttuttanut vähän järkeä kalloonsa, niin tuohon toimii kuin unelma. Dazz on siis virallisesti Pecemaker's White Dazzler, valkoinen kääpiösnautseri... D-alkuisen nimen sain valita itse ja, koska vanhemi koira on saanut nimensä sarjakuvahahmon (Pecos Bill) mukaan, niin Dazzler löytyy Marvel:n sarjakuvista ja nimen käännös on jotain tyylin häikäsevä/loistava tms. ja kun Dazz oli pienenä todella häikäisevän valkoinen, niin se tuntui sopivan.

Lumiukko lyhdyn muistan lapsuudesta, muistaakseni se meni jo kerran roskiinkin tms. ja se piti mun ehdottomasti saada takaisin. Aika iso lumiukko kerrostalolyhtykujan pihalla.

Ja nämä baarijakkarat nyt sit päätyi meille Ikeasta, nämä olivat kyllä alunperinkin vaihtoehtona, mutta eivät ensimmäisinä... paikan päällä kuitekin totesin säädettä korkuisen olevan liian pieni, muut liian moderneja tai muovisen oloisia. No sitten valittiin nämä, valkoisina... myyjältä kysyin ja ei kuulemma ole valkoisena. No kysyin kuitenkin hyllyn ja ajattelin, että katsotaan nyt. No hyllyllä selvisi että sitä haluamaamme korkeampaa mallia kyllä oli valkoisenakin, mutta se maksoi 10e enemmän. Ja kun olin alunperinkin ajatellut näiden tuolien kohdalla, että maalaan ne mahdollisesti harmaiksi tms. niin päädyimme sitten puun värisiin, ja no passaahan tuo loistavasti meidän tammitasoihin. Keväällä nähdään vaihtaako ne väriä.